Kahvakuula

Tässä vauvavuodessa on omat aikataululliset haasteensa, joista olen aikaisemmin kirjoitellutkin. Yksi hyvä keino "korvata" esimerkiksi kuntosalikäynti on kahvakuulan höykytys.

Teemu on suunnitellut 12 minuutin ohjelman, joka pistää kyllä lihakset pumppiin! :-) Liikkeiden välissä ei ole taukoa ja aika kokonaisvaltaisesti kroppaa höykytetään. Varsinkin tuplana tuo heiluttelu ottaa kyllä koville. Myös pienen hölkän päälle kuulan heiluttelu sopii loistavasti. 

Irongirl aiheuttaa edelleen liikuntasuorituksia kotona. Lähinnä syöksyjä, sillä joka paikkaan kontataan vauhdilla ja kaikkea vasten pitää nousta seisomaan. Lisäksi seisomaan päästyään tytön pitää tietenkin kävellä tukea vasten... Vaikka sitten edestakaisin!  :-D

Korttelirastit ja lahjuksia

Kotiin ja arkeen oli mukava palata. Nyt kun vielä saisi nuo treenit pyörimään kunnolla ja rutiinit päälle. Se hakee nyt vähän muotoaan.

Tänään mentiin Kaukomaran Pian kanssa korttelirasteilla 6km rykäsy, eikä juurikaan pummailtu! On kyllä siistiä hommaa tuo suunnistus! Ihan rivakkaan me juostiinkin. Teemun ja Irongirl menivät 3km radan sopivasti päiväunien aikaan.

Ystävänpäivänä sain lahjaksi OW:n pannan, juomaleilin ja hiihtohanskat sekä Fastin suklaavanukaslisäproteiinia. Kuka sanoo, että romantiikka olisi kuollut!? :-D

Kuopiossa

Teemu oli työmatkalla Sotshissa ja me tytön kanssa Kuopiossa. Urheilut muodostuivat vaunulenkeistä, juoksulenkeistä, hiihtolenkeistä ja kuntopiiristä. Eilinen hiihtolenkki oli todellinen mental thoughness -lenkki, sillä lumipyryn jälkeen ei latuja oltu ajettu. Ei ihmekään, sillä lähdin hiihtämään aamulla tytön nukkuessa päiväunia. Vauvavuoden aikana täytyy lähteä silloin kun tulee tilaisuus. Mutta silloin tietää ärsytyksen (kauniisti laitettuna) olevan kova, kun koko lenkin miettii sitä, kuinka kertoisi sen Twitterissä. Kävi mielessä myös Raatteentie, mutta se taisi kuitenkin olla liioittelua.

Helsinki City Run, Tukholma Maraton ja Finntriathlon lähenevät uhkaavasti. Toivottavasti lastenhoitajia löytyy myös jatkossa.

Salibandy triathlonurani kimmokkeena

Maanantaisin pelataan firman sählyvuoro ja olen jokusen vuoden käynyt verestelemässä pelimuistoja (ei -taitoja). Kun valmistauduin Ironmanille, niin jätin pelaamisen pois kevääksi 2011 mahdollisten vammojen välttämiseksi. Eikä minulla ollut kyllä silloin paljon aikaakaan sählylle.

Salibandyurani alkoi 2005 ja Savo-Karjalan lohkossa pelattiin 2-divaria. Tapani mukaan ehdin olla useassa roolissa; talkoovastaavana, joukkueenjohtajana ja kapteeniksikin valittiin. Pelit loppuivat periaatteessa polvilumpion sijoiltaan menemiseen, sillä vaikka jalka kuntoutuikin niin pelko jäi. Ja jos alkaa varoa, niin pian alkaa sattua.

Minun triathlonura alkoi tuon loukkaantumisen seurauksena. Nyt äitiyslomalla on hauska pelata työkavereiden kanssa vähän höntsää. Kenttä vaan on täysikokoinen... :-)