HelTrin talvileiri

Viikonloppu meni Vierumäellä, seuran talvileirillä. Teemu toimi valmentajana, joten minun harjoittelu jäi hölkkään ja yhteen hiihtoon.

Oli kuitenkin mukavaa nähdä lajitovereita ja seurata heidän hikoilua. Sääkin muuttui perjantain rapsakan kelin jälkeen oikein hyväksi. Hiihtotekniikkaa ja talvitriathlonia oli ainakin ohjelmassa sekä tietenkin iltaluennot.

Tänään suuntaan taas sählykaukaloon. Päivän juoksen ryömimään oppineen Irongirlin perässä. Ihan hullua vauhtia voi vauva halutessaan pitää. Etenkin jos huomaa jotakin uutta ja kiinnostavaa (lue: kiellettyä ja vaarallista).

Kuvassa talvitriathlonin lähtöhässäkkä:

Hiihtokausi avattu

Kirjoitin eilen FB:ssä, että pienenä kuvittelin olevani Marja-Liisa Hämäläinen, mutta nykyään en kuvittele mitään. Eilen Teemu hiihti reilut 4h, jonka perään suuntasin itse ladulle. Ensimmäistä kertaa tänä talvena! Tyylinä pertsa.

Tyylilleni uskollisena lähdin hiihtämään liian kovasti ja lisäksi ohittelin muita sivakoijia, joten taas piti pitää liian kovaa vauhtia! :-) 1,5h tuntia kuitenkin silkkaa huvittelua. Vantaalla ladut ovat loistavassa kunnossa.

Takaisin tullessa Teemu oli tytön kanssa ovella vastassa sanoen, että onneksi tulit jo. "Arvaa mitä täällä on tapahtunut! Tyttö heräsi juuri..." Hohoo, kauheen rankka daddy time päiväuniaikaan! :-)

Viime vuonna Teemulta saadut hääpäivälahjat

Vauvajumppa

Eilen kävimme Irongirlin kanssa ensimmäistä kertaa Vantaan voimisteluseuran vauvajumpassa. En tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta tunnin jälkeen naama punoitti, hiki virtasi ja vauva oli edelleen tyytyväinen.

Ihan perussettiä, eli jumppaa, homma oli ja joissakin liikkeissä vauva oli painona. Tosi tehokasta ja vauvan ylöspunnerruksissa jouduin sarjan lopussa luovuttamaan! Hmm.... Melkein 11kg venkulakahvakuula on aika paljon.

Illalla pääsin hierojalle, tai itse asiassa hieroja tuli meille. Olipa hienoa saada 7kk jumit heltiämään, vaikka huonossa kunnossa selkäni ei ollutkaan, jumeja lukuunottamatta.

Farkkutytöt

Nastalenkkarit

Vuosi sitten sain joululahjaksi Teemulta Sarvan XTIRO -nastalenkkarit. Tuolloin raskaushormoonit ja eräs pelästyttänyt episodi aiheuttivat sellaisen Bulttipoisin Heikki ja Kaija -tyylisen reaktion. En ole itsestäni ylpeä. :-)

Vaan nyt, kun olen päässyt juoksemaan niillä, niin kyllä on pitävä askel! Kovathan ne vähän ovat, mutta se ei haittaa. Ei ole jalkapohjat rasittunut talvijuoksusta kuten monesti on käynyt.

Olen käyttänyt kenkiä myös vaunulenkeillä kun on luikasta. Siinä kipinät sinkoilee kun me tytön kanssa lenkkeillään.