Bike like a girl

Scorpion on saanut hieman näin kevään kynnyksellä väriä pintaansa. Tilasin tankoteipit, juomapullotelineet ja vaihtajien suojat Probikekit:stä ja muutaman päivän jälkeen pääsin asennushommiin. Tankoteipin vetäminen oli jännittävää, mutta rauhallisesti toimien (ja Teemun pikkuriikkisellä avustuksella vaijereiden kanssa) lopputulos oli vähintäänkin hyvä. Olisihan se hienoa, jos vielä löytyisi sopiva kisa-asu, joka olisi sävysävyyn. Minulla on varmaankin kolmenkympin kriisi, mutta nähtävästi rahaa on sen verran ylimääräistä, että vaihtaa sitten vaikka pyörän osien väriä. En malta odottaa, että pääsen ajamaan Mallorcalle ensi kuussa!

Malttia on koeteltu muutenkin viime aikoina, kun astma ilmoitti olemassa olostaan taas tammikuisen flunssan seurauksena. Yskä on pahankuuloista, mutta itsehän sitä ei "huomaa". Nyt kuurin jälkeen tuntuisi pahenemisvaihe olevan mennyttä. Treeniä olen kyllä tehnyt, maltillisesti tosin ja muutaman päivän pidin lääkärin kehoituksesta täyslepoa. Mutta eihän se ole sama asia, kun henki ei kulje normaalisti.

Nautitaan nyt valosta ja siitä, että energiaa on koko ajan lisää. Ei mene enää kauan aikaa, kun päästään ajamaan pitkää siivua pyörällä!

Finntriathlon 2010

Ilmoittauduin juuri Joroisilla 17.7. käytävään puolimatkan Finntriathloniin. Hulluuttani varmaankin, mutta täytyyhän se tämäkin kokea. Lisäksi olen saanut lupauksia FB:ssä ihmisiltä, jotka lähtevät matkaan "kanssani". Ja kannustus on myös varmistettu, kuten myös banquetti illalla. Omana tavoitteena alittaa 7 tuntia, jonka järjestäjä on ilmoittanut ajanoton kestoksi.

Tuo "cut off time" voisi olla uusien harrastajien/kisaajien kannalta löysempikin (esim. 8h), sillä ensimmäistä kertaa kisaan osallistuva vertaa edellisten vuosien tuloksia, omaa vauhtiaan ja mahdollisuuksiaan ehtiä tuohon maksimiaikaan. Maaliin varmastikin ehtii jokainen, mutta olisihan se mukavaa päästä virallisen ajanoton puitteissa maaliin, siinä ensimmäisessä puolikkaassa. Mutta treeni auttaa tähänkin asiaan! :)

Pikatriathlon 2009.

Tammiflunssa, tuo alkuvuoden vitsaus

Kyllä tämä talvi on ihmeellinen juttu. Ja vielä ihmeellisempi on tammiflunssa, joka on yhtä varma kuin verot. On hermoja raastavaa levätä, kun samalla miettii menetettyjä harjoitustunteja. Kaikki tietävät, ettei kipeänä saa urheilla, mutta minua ainakin tuo lepääminen ärsyttää. Harjoituspäiväkirja näyttää nollaa ja verenpaine uusia ennätyslukemia. Nyt kuitenkin taas treeni maistuu ja henkikin kulkee entiseen malliin. Viikko-ohjelman julkaisen sitten juhlallisesti sunnuntaina.

Triathlon on työllistänyt vapaa-aikana kohtuullisesti, vaikka kesä on vielä kaukana edessä. TRI-lehti on yksi mukavimmista tehtävistä, joka toistuu kuukausittain. Myös liiton uusi hallitus on järjestäytynyt ja toivon mukaan entistä innokkaampana ja valmiina paiskimaan töitä. Tunnetusti en blogissani käsittele liiton tai seuran asioita sen kummemmin, niistä saa toki olla yhteyksissä esimerkiksi s-postilla (etunimi.sukunimi@gmail.com). Aktiivisia toimijoita luonnollisesti kuitenkin toivoisi jokaiseen seuraan ja yhdistykseen.

Rakas aviomieheni on kiistattomasti ohjannut ja kaitsenut pian satoja (eli enemmän kuin 100) triathlonisteja lajin pariin erilaisissa triathlonkouluissa ja vastaavissa. Olenpahan itsekin aktivoitunut tällä saralla ja kasannut joukkueen työkavereista ensi kesän Helsinki City Triathloniin. Itse jäin ns. varamieheksi, mutta kolme uutta triathlonistia siis plakkarissa kesällä. Edellyttäen, että uintiosuudella ei tule pohjakosketusta, pyörästä saadaan lastenistuin irti ja juoksuosuudella pysytään reitillä.

Seuraava keskustelu käytiin jossakin päin Kuopiota ennen Lemmettylän perheen Helsinkiin muuttoa:

- Mittee työ sinne Helsinkiin määttä?
- Arja sai vakituisen työpaikan sieltä, ja on vielä oman alan hommia.
- Kyllä teillä nyt jiäpi hiihot ja muut ku eihä siellä oo ees lunta.

Kuva kotioven edestä.

Juhlaviikko onnellisesti ohitse

Viime viikkoa voi hyvällä tahdollakin sanoa juhlaviikoksi. Oli kolmatta hääpäivää, syntymäpäivää ja vielä kisareissu Venäjälle. On sanomattakin selvää, että eihän moista kenenkään kunto kestä ja nyt sitten podetaan talven toista flunssaa. Sopivasti lepoviikon jatkoksi. Harmittaapahan ainakin kunnolla.

Mutta se Venäjän reissu. Lähdimme matkaan perjantaina 15.23 Repinillä kohti Pietaria ja matka sujuikin loistavasti rajamuodollisuuksia hoidellen ja ravintovaunussa seljankakeittoa syöden. Pietarissa vastassa oli toppatakkimiehiä ja järjestelyt pelasivat mainiosti. Kyydin lisäksi meidät saateltiin mökin ovelle asti odottamaan huomista kisapäivää. Hepojärvellä hiihdettiin 50K vapaalla hiihtotyylillä ja järjestelyt olivat tässä Russialoppet-sarjan kisassa mainiot. Täytyy kyllä todeta, että meistä pidettiin oikein hyvää huolta. Lisäksemme matkassa olivat myös Kojootti ja Heinosen Pasi.

Teemun kauden ensimmäinen hiihtokisa oli menestys neljännellä sijalla. Kisassa oli vauhtia, aivan toista kuin Suomen massahiihdoissa. Tulokset löytyy täältä. Parhaimmat palkinnot sai kuitenkin Pasi, joka oli laitettu syystä tai toisesta väärään sarjaan ja kotiin viemisinä hänellä oli "valehtelematta" tulitikkuaskin kokoinen, venäjänkielinen väritelevisio, diplomi ja mitali. Lisäksi Teemun (tai meidän) sukunimi sai jälleen aivan uuden kirjoitusasun järjestäjien toimesta: Lemmehult. Lauantaina kisan jälkeen suuntasimme Pietariin ja iloinen seurue piti banquettia asiaan kuuluvasti. Sunnuntaina ohjelmassa turistimeininkiä ja kotimatka.