It´s party time in Kona

Näissä tunnelmissa oltiin tasan kaksi vuotta sitten. Pian Havaijilla herätään samoihin fiiliksiin odottamaan kanuunan laukaisua. Kisaa voi (ja jokaisen valveutuneen triathlonistin pitää) seurata netistä osoitteessa: IromanLIVE:ssä.

25-vuotias savolainen teräsmies PRO-sarjassa. Starttiin reilu tunti.

Starttipaikka sekä maali, jossa kaikki ensimmäisestä viimeiseen saa nauttia ennenkuulumatonta kannustusta.

Uinnin sujumisesta ja turvallisuudesta huolehtii iso joukko vapaaehtoisia.

Osa tuli paikan päälle yläilmoista, nimittäin merijalkaväki.

Paljon pyöriä, kalliita pyöriä.

Joku oli saanut kisanumerokseen ykkösen. Savolaista teräsmiestä melkein 10 vuotta vanhempi Hawaii Ironmanin kaksinkertainen voittaja, Norman Stadler.

Maalissa hymy oli herkemmässä kuin starttia odotellessa. Vaikka olenkin puolueellinen, niin luulen, että meidän TRI-perhe palaa vielä Havaijille ja silloin hymyilyttää mahdollisesti vieläkin enemmän.

"Think like a bumblebee ; train like a horse!"

Vaikka kotimainen triathlonkausi on jo hyvä tovi sitten saatettu päätökseen, on pian taas se aika, jolloin ensi kautta aletaan suunnittelemaan. Itselleni hyväksi havaittu keino on asettaa tavoitteita, jolloin motivaatio pysyy yllä ja harjoittelu on mielekästä. Luulen, että tämän vuoden jälkeen nuo tavoitteet on helppo asettaa erilaisiin kilpailuihin, kun tähtäimessä ei enää lähtökohtaisesti ole maaliin pääsy.

Suomen kesä on lyhyt, mutta triathlonkisojen suhteen kuitenkin kattava. Harvoin kuitenkaan ennen juhannusta voidaan mennä avovesiin uimaan (ilman märkäpukua), joten kisakausi muodostuu hyvin lyhyeksi. Suomessa on lukuisia erinomaisia triathlonkisoja ja siksi tässä postauksessa keskitys puolimatkan kisoihin ulkomailla.

Ironman 70.3 -sarjan kisat auttavat alkuun. Viime kesäkuussa kisaamaani IM Boise 70.3 voin suositella kenellä tahansa. On kuitenkin epätodennäköistä, että matkaan ensi kesänä jälleen USA:han. Entäpä Itävallan IM 70.3 toukokuun lopulla tai Antwerp Ironman 70.3 elokuussa? Vaihtoehtoja löytyy myös The Challenge Familyn kisoista. Vinkkejä hyväksi havaituista kisoista otetaan ilolla vastaan. Myös eurooppalaiset maratonit kiinnostavat, joten vinkit niistäkin ovat tervetulleita! Myös maratoneja listaavia sivuja voi laittaa kommenttikenttään.

Harjoitteluun liittyy myös erinomainen ajatus Joe Frielin kirjasta The Triathlete´s Training Bible 2nd Edition. Jutussa kerrotaan NASA:n tutkineen kimalaista, sillä oli sen toivottiin tuovan vastauksia avaruudessa operoimiseen. NASA:n tutkijat kysyivät, että kuinka niin pienet siivet pystyvät tuottamaan tarvittavan nosteen suhteessa niin suureen ja karvaiseen torsoon. Tutkijat tutkivat tutkimisesta päästyään kimalaista ja tulivat siihen tulokseen, että kimalaiset eivät ole lentokykyisiä. Onneksi kukaan ei kertonut tätä kimalaiselle. Yksi mm. triathlonpalapelin merkittävin osa menestyksessä on omaan itseensä ja suorituskykyyn uskominen. Sitten on kilpahevonen. Psykologisesti kilpahevoset poikkeavat triathlonisteista. Hevoset eivät koskaan kyseenalaista harjoitteluaan. Kun on aika tehdä valmentajan suunnittelema harjoitus ne tekevät sen, eivätkä mieti, että onko se tarpeeksi. Ne eivät tee extralenkkejä vain ollakseen "varmoja", että kilometrit riittävät. Kisapäivänä hevoset ovat hermostuneita, sillä ne tietävät, että jotakin on tapahtumassa. Ne eivtä kuitenkaan vertaile toisiaan kuten ihmiset: "Katso mikä ori!" -tyyliin. Kilpahevosten olemassa ololle on vain yksi syy: tulla nopeammaksi. Jos hevonen on fyysisesti vahva ja valmentaja viisas, niin tämä yleensä tapahtuu. Jatkuva arvailu ja suunnanvaihto harjoittelussa jokaisen kisan jälkeen on varmin tapa epäonnistua. Joe Friel kiteytti ajatuksensa loistavasti:

"Think like a bumblebee ; train like a horse."

"Rajulla hurmioituneella kirillä..."

Siilinjärvellä juostiin maakuntaviesti viime lauantaina. Itse pääsin juoksemaan TT AquaTerran joukkueessa, jonka muut osuudet olivat kivenkovien triathlonistien miehittämiä. Mielestäni lunastin kuitenkin paikkani joukkueessa, sillä lähdin ankkuriosuudelle neljäntenä ja neljäntenä tulin maaliin. Vaikkakin loppukirikamppailuksihan se meni. Huomasin ja kuulin, että viidentenä olevan joukkueen ankkuri saavuttaa minua, mutta tiesin etten juoksemalla pääse häntä enää karkuun. Hölläsin sitten hieman vauhtia ja odotin, että kilpakumppani tulee rinnalle, jotta päästään sprinttaamaan. Rajulla kirillä (ja vieläkin hurjemmalla itseluottamuksella...) pidin joukkueemme neljäntenä. En olisi uskonut, että vielä sitä juoksukisoista tuodaan palkintoja kotiin.

Kyllä 1,5 km juoksu on kovaa leikkiä.
Jalassa näkyy myös se, että salibandykentällä on vierailtu.

Ostin tänään lampun työmatkapyörääni sekä Speedon korvatulpat uintiin. Onko kenelläkään kokemusta noista "kuusimaisista" tulpista? Viime vuonna uin silikonitulpat korvissa, mutta ne olivat melko epäkäytännölliset. Korvatulehdusta ei haluaisi taas vieraaksi...

Uusia tuulia

Tässä sitä körötellään kohti Kuopiota Astran kyydissä. Viikonloppu on tarkoitus viettää mökillä ja j0s vielä jotakin tarttuisi metsästäkin mukaan. Erikoislisän tuo lauantaina juostavat maakuntaviestit, missä juoksen AquaTerran ankkurina. 1,5 km on pitkä matka täysillä juostavaksi, mutta pitäähän sitä mukaan lähteä, jotta joukkue saadaan kasaan.

Tämän viikon urheilusuoritukset ovat sisältäneet pesäpalloa ja salibandya sekä pöytälätkää. Kyllä, aivan oikein. Liityin työpaikan pöytälätkäkerhoon. Kuka voisi moisesta tilaisuudesta kieltäytyäkään? Vielä kun sarja pääsee käyntiin, niin päästään tositoimiin. Täytyy myöntää, että minut on äärettömän helppo ylipuhua kaikenlaiseen uuteen ja erikoiseen, mutta tämäkin on totista urheilua joissakin piireissä.

Triathlonrintamalla on tapahtunut myös. Muutakin kuin kaudenpäättäjäiset viikko sitten. Ensi kesä on jo mielessä ja ajatuksia kisoista ja leireistä pyörii päässä. Eilen minusta tuli Helsinki Triathlonin jäsen, joten vihdoinkin pääsen lajitovereiden seuraan täällä uudessa kotikaupungissa.