Uusia tuulia

Tässä sitä körötellään kohti Kuopiota Astran kyydissä. Viikonloppu on tarkoitus viettää mökillä ja j0s vielä jotakin tarttuisi metsästäkin mukaan. Erikoislisän tuo lauantaina juostavat maakuntaviestit, missä juoksen AquaTerran ankkurina. 1,5 km on pitkä matka täysillä juostavaksi, mutta pitäähän sitä mukaan lähteä, jotta joukkue saadaan kasaan.

Tämän viikon urheilusuoritukset ovat sisältäneet pesäpalloa ja salibandya sekä pöytälätkää. Kyllä, aivan oikein. Liityin työpaikan pöytälätkäkerhoon. Kuka voisi moisesta tilaisuudesta kieltäytyäkään? Vielä kun sarja pääsee käyntiin, niin päästään tositoimiin. Täytyy myöntää, että minut on äärettömän helppo ylipuhua kaikenlaiseen uuteen ja erikoiseen, mutta tämäkin on totista urheilua joissakin piireissä.

Triathlonrintamalla on tapahtunut myös. Muutakin kuin kaudenpäättäjäiset viikko sitten. Ensi kesä on jo mielessä ja ajatuksia kisoista ja leireistä pyörii päässä. Eilen minusta tuli Helsinki Triathlonin jäsen, joten vihdoinkin pääsen lajitovereiden seuraan täällä uudessa kotikaupungissa.

1/2IM vs. maraton

Jupis kysyi kommentissaan mielipidettäni siitä, että kuinka suhteuttaisin 1/2IM:n ja maratonin toisiinsa suorituksina. Yksinkertaisesti voin sanoa, että 1/2IM on suorituksena helpomman tuntuinen, mutta ajatusta voisi kuitenkin hieman avata.

Puolimatkan triathloniin USA:ssa käytin aikaa 7:37:17, keskisykkeellä 162. Kylmä ja myrskyinen sää hidasti hieman matkantekoa, mutta ei aiheuttanut muita ongelmia. Toki vauhtini oli maltillinen ja tavoite maaliinpääsyssä, joten en yrittänytkään ottaa kaikkea irti ja tämä varmasti vaikuttaa "hyvänolontunteeseen". Uinti oli melkoista rynkytystä aallokossa, pyörä tasavauhtinen ja puolimaraton tasaista juoksua. Myös se, että kilpailullisesti minä en ollut asettanut tavoitetta, teki kisasta omalta osaltani rennon (toisin kuin esimerkiksi kotimaisissa pikakoitoksissa).

Helsinki City Maratonin taivalsin ajassa 5:13:35, keskisykkeellä 173. Sama juttu kuin 1/2IM:llä, tavoite oli maaliinpääsy. Ehkä pienenä tavoitteena oli päästä alle viiden tunnin, mutta jälleen lähdin matkaan ilman paineita. Alussa minua piinasi aurinko ja kuumuus ja pienoinen nestehukka. Kuitenkin reilun 40km juokseminen tekee melkoista tuhoa jaloissa, varsinkin kun juoksukilometrejä oli tältä vuodelta takana 302. Ensin meni selkä, sitten reidet ja 200m ennen maalia meinasin saada ensimmäisen krampin pohkeeseen.

Vaikka 1/2IM:iin kului aikaa noin 2h 24min pitempään kuin maratonilla, niin sen suoritus on tasaisempi. Ja itse isokokoisena triatleettina nautin pyörän päälle juoksemisesta, kun on kunnon lämmittelyt alla. Energioiden kanssa minulla ei ollut kummassakaan kisassa ongelmia ja kaikki sujui siinä suhteessa erinomaisesti. Kiitos Teemun asiantuntemuksen.

Tätä kesää leimasi halu ylittää itsensä ja näyttää, että ko. suoritukset ovat mahdollisia kohtuullisella harjoittelulla. Kaikki tämä oman kunnon, terveyden ja fiiliksen takia. Jos ihan rehellinen olen, niin sekä 1/2 IM:n ja maratonin jälkeen en kuitenkaan osannut ottaa iloa niin irti kuin olin etukäteen ajatellut. Suorituksen aikana tunnetilat menivät kyllä ylös ja alas. Tuntemukset maalissa ja näin kuukausia suoritusten jälkeen eivät vastanneet sitä, mitä luulin tulevan. Tottahan sitä on ylpeä itsestään, mutta onko tämä nyt sitä kuuluisaa nälkää, mikä kasvaa syödessä. Ja onhan se totta, että minulla on täysin vääristyneet käsitykset hyvästä triathlonsuorituksesta! :D

Nyt on pää ns. avattu kestävyysurheilun maailmassa. Vanha palloilija ja heittäjä-työntäjä taipui aivan uudelle tasolle sinnikkään harjoittelun tuloksena. Ensi kesänä mukana on varmasti uudenlainen tavoitteellisuus ja enää tavoitteena ei tule olemaan ainoastaan maaliinpääsy. Kuitenkin jo tässä vaiheessa huomaan ilahtuvan aina kun joku sanoo minun olevan urheilija.

Viikonloppuna kisataan, yritetään ja voitetaan esteitä Helsinki City Triathlonin merkeissä. Kaikille oikein paljon tsemppiä sinne!

Uusi kokemus: Viikko "laiskottelua"

Meidän perheessä kausi lähestyy loppuaan. Ensi lauantaina käydään Hollannin Almeressa täydenmatkan UPC Holland Triathlon. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt, sillä viikko sitten Teemu onnistui kaatumaan pyörällä siten, että osa nahkasta jäi jonnekin Etelä-Suomen metsätieosuudelle. Tämä tapahtui tietenkin pari tuntia ennen omaa maratonjuoksuani, joten draamaa oli ilmassa enemmän kuin tarpeeksi. Kun sitten vielä ennen juoksustarttia sovittiin, että vaatteiden vaihdon jälkeen nähdään kisahallin edessä, niin eikö huoltojoukkoni löytynyt EA-teltasta lääkäreiden ja hoitajien ympäröimänä. Nyt haavat alkavat parantua ja odotettavissa on loistava kaudenpäätöskisa!

Vauhtia riittää toivottavasti tänään kentälläkin, sillä menemme paikan päälle katsomaan naisten EM-jalkapalloa Suomi-Tanska. Omat urheilusuoritukseni tällä viikolla ovat olleet pyöreä 0. Palautuminen maratonista on edistynyt hyvin ja sen puolesta liikuntaa olisi voinut harkitakin, mutta koska kävin tämän viikon töissä Nummelassa perehtymisohjelmani puitteissa, niin paljon ei energiaa enää jäänyt vapaaehtoiseen liikuntaan. Ensi viikko alkaa pesäpalloharjoituksilla ja keskiviikkona taisi olla pelikin. Pian alkaa myös sähly ja venäjän kielen opiskelu myös. Ja ilmeisesti olin jossakin puuskassa ilmoittautunut ruotsin ryhmäänkin...

Lupasin laittaa näytille kahden viimeisen viikon valmistautumisen maratonille. Teemun käsialaahan tämä on ja sinänsä hauskaa, kun miettii ettei hän itse ole koskaan juossut maratonia. Kaikki kuitenkin meni aivan loistavasti ja tankkauskin sujui, kuten jo sanottu.

Maanantai: juoksu 15 km (1h 45min)
Tiistai: vesijuoksu 35min
Keskiviikko: pyörä (trainer) 1h
Torstai: juoksu 8,3 km (1h)
Perjantai: uinti + kuntopiiri 30min
Lauantai: pyörä 22 km (1h 15min)
Sunnuntai: kuntopiiri 30min

Maanantai: juoksu (sis. 6 x kiihdytykset + juoksijaliikkeet) 5 km (50min)
Tiistai: juoksu 30min + pyörä (trainer) 15min
Keskiviikko: lepo
Torstai: uinti (avovesi) 1,5 km (45min)
Perjantai: lepo
Lauantai: HCM
Sunnuntai: lepo

Helsinki City Marathon '09

Nyt olen sitten virallisesti maratoonarikin. Kuvia löytyy täältä! Eilinen Helsinki City Marathon tarjosi kyllä erilaisia tuntemuksia koko rahalla. Kuumuus, varsinkin juoksun alussa, oli minulle kylllä koko lailla liikaa, joka näkyi mm. tosi korkealla olleessa sykkeessä. Alun korkeaan sykkeeseen Teemu arveli syyksi kevennetyn viimeisen viikon aiheuttaman lihasten jäykkyyden sekä tietenkin kisajännityksen ja nesteen puutteen. Korkea syke ei sinänsä ole mikään ihme, kun kyse on minusta, mutta kun rannekello alkaa näyttää lähelle 180 maratonilla niin kyllä se menohaluja vähän hillitsee. Lisäksi kokemattomuuttani sähläsin alussa, sillä olisin hyvin voinut juosta pieni juomapullo kädessä, kuten niin moni muu teki.

Sykekippurat näkyvät tuosta. Minulla oli Teemun sykemittari käytössä, jotta käppyrät tallentuisivat ihasteltaviksi. Mietin kyllä tovin, ettö uskaltaako tätä laittaa julkisesti esille, mutta yksilöllisiähän nämä asiat ovat. Lepoa ja pitkäkestoista treeniä olisi pitänyt olla enemmän tehtynä. Maksimi 186, keskisyke 173 ja minimi 118. Vertailuna triathlonin puolimatkan keskisyke 162.

Ensimmäiset 20 km tuntuivat kaikista vaikeimmilta. Puolessa välissä näin monen ottavan numeron pois rinnastaan ja keskeyttävän. Itsekin jo mietin, että käyköhän minullekin noin. Vaikka join kunnolla, niin vasta puolessa välissä Teemun muistutettua minua juomisen tärkeydestä, aloin voimaan paremmin ja join kolmannenkin mukin nestettä. Siitä alkoi sitten olo parantua ja takaperoisesti viimeiset 20 km olivat ne helpoimmat. Juottoasemilla otin urheilujuomaa ja 15 km jälkeen aloin ottamaan geelin jokaisen viiden kilometrin jälkeen loppuun saakka. Geelin kanssa otin sitten vettä. Vesisieniviilennykset olivat mahtavia ja kerran juoksin reitillä olleen suihkun läpi, jonka seurauksena sain yhden rakon varpaaseen. Muuten hiertymiä tuli yläkroppaan ja nivusiin. Vessareissujakaan ei tarvinnut tehdä ja vatsan kanssa ei ollut mitään ongelmia.

Mitään 30 km seinää en kohdannut. Jalat olivat tietysti ihan tönköt, mutta fiilis vain parani kun kilometrit vähenivät. Kävelyksi pistin ainoastaan juottoasemilla ja muutaman isomman mäen kohdalla. Kipujakin tietysti jaloissa ja selässä oli, mutta oletan niiden kuuluvan tähän urheilumuotoon. Jos ei muuta, niin kyllä ihminen voi halutessaan olla sitkeä. Maaliin tulin hymyissä suin ja hyvissä voimissa. Mitään "ei ikinä enää" -ajatuksia ei myöskään ollut, mutta ei kuitenkaan enää tänä vuonna! :D

Nettoaikana oli 5:13:35, johon olen täysin tyytyväinen. Teemun ansiosta en tehnyt valmistautumisessa ja tankkauksessa suuria virheitä. Teemulle kuuluukin suurin kiitos tämän kauden saavutuksistani; triathlonin puolimatkasta ja maratonista. Ei olisi uskonut entisestä kuulantyöntäjästä! Kiitos myös kaikille niille, jotka olivat näissä koitoksissa mukana ja kannustivat niin livenä, blogissa kuin Facebookissakin! Minä ainakin saan voimia, kun mietin kaikkia tsemppiviestejä taivalluksen aikana.

Nyt alkaa loma.