Hurja viikko huipentuu

Viikko hujahti melko nopeasti ja liikunnan merkeissä meni tämäkin. Joka päivä työskentelin myös gradun parissa. On se vaan tosi, että mitä enemmän tietoa karttuu, niin sitä vähemmän huomaa itse asiassa tietävänsä. Voimaannuttavaa, mutta toisaalta hedelmällistä ja motivoivaa.

Uintia on tullut ihan mukavasti tällä viikolla, eli minulle ennätykselliset 5100 metriä! Muuten ohjelmistoon on kuulunut sulkapalloa, juoksua ja maastopyörää. Huomenna meinasin ainoastaan penkkiurheilla, ensin veljeni kiekkopelissä (Kalpan A-pojat) ja sitten IRONMAN-lähetyksen parissa. Toivottavasti lähetys toimii ja suomalaisilla kulkee, ja kulkeehan se!

Ja lopuksi ruokaisa kuva Balkanin reissulta vuodelta 2006.
(Huomaa läskin palat oikealla!)

Hawaii Ironman - kuvia viime vuodelta

Vuosi sitten tunnelmat olivat hieman kuumemmat, mutta Hawaii Ironmanin lähestyminen nostaa lämpöä myös täällä Suomessa. Suomalaisia on jälleen kisassa ja vaikka meidän tie ei tänä vuonna Konalle käynytkään, niin hengessä ollaan silti mukana. Ja mennään uudestaan ensi vuonna! ;D

Teemu postasikin muutamia kuvia viime vuoden reissulta, mutta tässä myös muutama lisää kisapäivältä itseni ottamina.

Tsemppiä kaikille suomalaisille lauantain koitokseen! En ala tekemään mitään veikkailuja sijoituksista, sillä itse paikanpäällä olleena voin vain todeta, että olosuhteet ovat jotain sellaista, jolloin mitä tahansa voi tapahtua. Myös hyvässä! ;)

Vaikeita päätöksiä ja uusia haasteita

Tein eilen vaikean päätöksen ja vetäydyin pois salibandykentiltä. Tuntui vain, että polvi ei kestä noita pelejä vaikka lajiharjoittelun kestääkin. Joukkue on minulle vuosien varrella tullut tärkeäksi ja sekin vaikeutti päätöstä. Minulle kuitenkin aukeni tilaisuus siirtyä valmennuspuolelle ja siten lajia ei tarvitse kokonaan unohtaa.

Kuva tämän päivän maastohuveista!

Uinti, pyörä, juoksu ja hiihto ovat huomattavasti turvallisempia lajeja tällä hetkellä ja niiden harjoitteluun aionkin suunnata nyt tarmoni entistä paremmin. Tänään ajettiin maastopyörällä Teemun kanssa Kuopion maastoissa. Välillä reittivalinnat kävivät kohtuullisen haasteellisiksi ja totesin, että tätäkin (maastossa ajamista) saa harjoitella.

Riskianalyysi

Eilen pelattiin salibandysarjan ensimmäinen turnaus täällä Kuopiossa. KSS II voitti molemmat vastustajansa E-KI:n ja Tuusniemen Rajun. Sarja-aloitus sujui siis joukkueeltamme oikein mallikkaasti. Itselläni ei ollut niin onnekas olo. Koko alkusyksyn olen pystynyt treenaamaan täysipainoisesti ilman kipua tai ongelmia polvessa. Kuitenkin eilen, kolmannessa erässä ensimmäisessä pelissä, tuli täysin puhdas ja pelille tyypillinen kontaktitilanne ja polvi muljahti ilkeän tuntuisesti. Siitä heti vaihtoon ja polvelle kylmää. Toiseen peliin oli neljä tuntia ja koska kipua ei tuntunut, niin pystyin pelaamaan toisen pelin kokonaan.

Tapaus kuitenkin pisti todella miettimään. Ensimmäinen peli ja polvi oireili! Se vaikuttaa takaraivossa omaan peliini ja pistää varomaan. Kuitenkin pelityylini on sen verran "aggressiivinen", että varominen ei käytännössä onnistu ja jos onnistuisikin, niin kentällä on 11 muuta pelaajaa, joidenka liikkeitä en pysty hallitsemaan. Tähän kun lisätään se tosiasia, ettei polvea ole vakuutettu, niin riskit ovat kohtuullisen suuret. Viime joulukuun loukkaantuminen oli henkisesti erittäin raskas.

"Polvivammojen riskit ovat korkeaa luokkaa lajeissa, joihin sisältyy äkkipysähdyksiä, suunnanmuutoksia, yhden jalan varassa tapahtuvia harhautuksia, käännöksiä tai hypystä alastuloja. Jos verrataan keskivertoväestöä, jolla tilastoidaan noin 60 polven eturistisidevammaa 100 000 asukasta kohden, on luku naisten salibandyssa peräti 5000 eli lähes satakertainen". (Lähde: SLU)

Täällä on kovat mietinnöt menossa ja päätöksenteko tuntuu tämän asian tiimoilta todella vaikealta. Se on kuitenkin tehtävä ja sitten mentävä sen mukaan.

Kuvan (Puola 2007) tunnelmiin (huomaa kepit :)) en haluaisi palata.