Tein eilen vaikean päätöksen ja vetäydyin pois salibandykentiltä. Tuntui vain, että polvi ei kestä noita pelejä vaikka lajiharjoittelun kestääkin. Joukkue on minulle vuosien varrella tullut tärkeäksi ja sekin vaikeutti päätöstä. Minulle kuitenkin aukeni tilaisuus siirtyä valmennuspuolelle ja siten lajia ei tarvitse kokonaan unohtaa.
Kuva tämän päivän maastohuveista!
Uinti, pyörä, juoksu ja hiihto ovat huomattavasti turvallisempia lajeja tällä hetkellä ja niiden harjoitteluun aionkin suunnata nyt tarmoni entistä paremmin. Tänään ajettiin maastopyörällä Teemun kanssa Kuopion maastoissa. Välillä reittivalinnat kävivät kohtuullisen haasteellisiksi ja totesin, että tätäkin (maastossa ajamista) saa harjoitella.
Kun yksi ovi sulkeutuu, muita avautuu.
VastaaPoistaMutta harmi, että jouduit jättämään pelikentät mutta tuollaiset polvivammat taitaa olla helposti uusiutuvia :(
Onneksi voi harrastaa muita lajeja aktiivina ja salibandy tarjoaa kuitenkin mahdollisuuksia osallistua lajiin muutoinkin kuin pelaajana.
Neiti S: Näinhän se on! Oikeastaan juuri sitä porukkaa varmasti kaipaakin enemmän kuin itse peliä.
VastaaPoistaOnneksi tosiaan liikuntatarjonta ei tuohon rajoitu, vaan kaikenlaista muutakin on mahdollista puuhastella! :)
Vanhuus ei tule yksin...
VastaaPoistaToisaalta onhan noi uinti, pyöräily ja juoksu paljon turvallisempia lajeja kuin salibandy...
Minäkin "skippaan" tänä vuoona Hawaijilla tuo lainelautailun, tosin Tiinan "kehoituksesta"
Heh heh, syytä ehkä skipatakin! Komppaan Tiinaa täysin! :D Käden irtoamiselta vältyttiin (täpärästi) viime vuonna, mutta parempi pelata varman päälle! :)
VastaaPoistaNiin ja nyt ei oles vihkisormusta matkassa, jonka voisi kolmannen kerran Hawaijilla hävittää... Toisaalta ei sellaista ole edes kotona, ajattelin meinaan tatuoida "renkaan" sormeen, niin ei häviä niin helposti (tai jos häviää, niin ainakin sen luultavamin huomaa).
VastaaPoistaVoi hyvänen aika! :D
VastaaPoistaSulla on kyllä semmoinen taipumus tuohon hävittelyyn, että parempi ehkä unohtaa se tatuointi... ;D