Riskianalyysi

Eilen pelattiin salibandysarjan ensimmäinen turnaus täällä Kuopiossa. KSS II voitti molemmat vastustajansa E-KI:n ja Tuusniemen Rajun. Sarja-aloitus sujui siis joukkueeltamme oikein mallikkaasti. Itselläni ei ollut niin onnekas olo. Koko alkusyksyn olen pystynyt treenaamaan täysipainoisesti ilman kipua tai ongelmia polvessa. Kuitenkin eilen, kolmannessa erässä ensimmäisessä pelissä, tuli täysin puhdas ja pelille tyypillinen kontaktitilanne ja polvi muljahti ilkeän tuntuisesti. Siitä heti vaihtoon ja polvelle kylmää. Toiseen peliin oli neljä tuntia ja koska kipua ei tuntunut, niin pystyin pelaamaan toisen pelin kokonaan.

Tapaus kuitenkin pisti todella miettimään. Ensimmäinen peli ja polvi oireili! Se vaikuttaa takaraivossa omaan peliini ja pistää varomaan. Kuitenkin pelityylini on sen verran "aggressiivinen", että varominen ei käytännössä onnistu ja jos onnistuisikin, niin kentällä on 11 muuta pelaajaa, joidenka liikkeitä en pysty hallitsemaan. Tähän kun lisätään se tosiasia, ettei polvea ole vakuutettu, niin riskit ovat kohtuullisen suuret. Viime joulukuun loukkaantuminen oli henkisesti erittäin raskas.

"Polvivammojen riskit ovat korkeaa luokkaa lajeissa, joihin sisältyy äkkipysähdyksiä, suunnanmuutoksia, yhden jalan varassa tapahtuvia harhautuksia, käännöksiä tai hypystä alastuloja. Jos verrataan keskivertoväestöä, jolla tilastoidaan noin 60 polven eturistisidevammaa 100 000 asukasta kohden, on luku naisten salibandyssa peräti 5000 eli lähes satakertainen". (Lähde: SLU)

Täällä on kovat mietinnöt menossa ja päätöksenteko tuntuu tämän asian tiimoilta todella vaikealta. Se on kuitenkin tehtävä ja sitten mentävä sen mukaan.

Kuvan (Puola 2007) tunnelmiin (huomaa kepit :)) en haluaisi palata.