tiistai 4. lokakuuta 2011

Ympäriämpäri altaassa

Tänään saavutin eräänlaisen low pointin, kun menin Firman sählyreeneihin ja huomasin, että mukana olevat housuvalinnat rajoittuivat a) farkkuihin ja b) 2XU:n pyörähousuihin. Koska olen itse tehnyt perusopetuksessa liikunnanopettajan sijaisuuksia, niin ei tullut kuulookaan esiintyä kentällä farkuissa. Niinpä menin reteesti viimeisen päälle olevissa (ok, pelivuosinani viimeisen päälle olleissa) salibandyvehkeissä kentälle, sillä erotuksella, että päälläni oli henkseliset pyörähousut ja siten loukkasin molempia lajeja yhtäaikaa kätevästi. Sain kentällä olleelta maastopyöräilijältä (täysin asiallisen) kommentin, että "maltoit kuitenkin irtolahkeet riisua"...

Ja miksi näin? No varmasti siksi, että eilen jouduimme Maijan kanssa taas tositoimiin altaassa. Teemu oli keksinyt kaikenlaista erikoista päidemme menoiksi ja olin vielä tänäänkin pyörällä päästäni. Uimme vuorovedoilla räpylöillä ja sitkeästi koko ajan volttikäännöksiä tehden (siksi siis päässäni pyörii vieläkin). Harmikseni totesin olevani yllättänyt, sillä asian sujuva tekeminen tuntuu vievän aikaa! WHAT! :D Mutta sitkeesti me niitä toistoja teemme ja välillä sujuu paremmin kun välillä taas menee vähemmän kauniisti.

Onneksi Sveitsistä löytyi Ironing Room. Joskin tämä tuli vastaan vasta kisan jälkeen...

Lopuksi kysely! Mitkä ovat tärkeimmät varusteesi ja eväät lauantai-sunnuntai yöksi Konan vahtaamiseen? Kisastudio pystytetään täälläkin ja vieraspaikatkin ovat täyttymässä. Sitten noin 20 maissa aletaan vahtaamaan täältä. Onhan se hurjaa, että itse on päässyt (toistaiseksi) kerran paikanpäälle nauttimaan kisaa edeltävien viikkojen tunnelmasta ja itse kisasta. En voi unohtaa tuota kisaa, koska suuria tunteita aiheuttivat: 
  • Teemu oli 25-vuotias, tuli maaliin ja sijoitus oli PRO-sarjan 50.
  • Macca ja Chrissie voittivat
  • Söderdahlin Tomppa lopetti uransa (keskeytykseen) 
  • Tiina kohtasi lajin kovuuden ja joutui keskeyttämään
  • Ja Antin kanssa tutustuimme huolella paikalliseen ruokakulttuuriin
 

tiistai 20. syyskuuta 2011

Hienostorouva Länsi-Vantaalta

Ilouutisia! Flunssa taittui, mutta kuin viimeiseksi kiusanteokseen se tapahtui vasta maanantaina. Eilen sitten porhalsimme Maijan kanssa Mäkelänrinteessä niin, että hippulat vinkui. Joo, joo ihan varmasti vinkui. Halli oli aivan tupaten täynnä, mikä on todella harvinaista, mutta vesijumppareilla oli jokin syvänmerenjumppa ja tarvitsivat vielä lisätilaa heilumiseensa. Saimme kuitenkin yhden radan käyttöömme, joka oli alunperin suunnattu vesijuoksijoille. Todella hyvää ja ymmärtäväistä palvelua! Maija jo vähän leuhkana epäili, että asiaan olisi vaikuttanut meidän Ironman Zurich -uimalakit. Nooh, olin minäkin vähän leuhkana. Harmittaa ehkä vähän, että se "ironman" lukee vain lakin toisella puolella! :D

Lokakuussa sitä saa varmasti taas aloittaa Teemun mielenmukaiset liikuntatuokiot, eli harjoitusohjelman noudattaminen. Jee! Jotenkin on paljon odottavampi mieli kuin vuosi sitten, nyt kun tiedän mitä tuleman pitää ja mitä asiat vaatii. Välillä kyllä myös hirvittää juuri se, että tietää mitä sitoutumista esimerkiksi juuri ironmanille treenaaminen tarkoittaa. Toisaalta, minulla oli koko viime vuosi pääsääntöisesti mukavaa ja sain liikkua aivan mahtavien kanssa. Se, mistä jää ns. "paitsi", niin on oikeastaan aika samantekevää ja useimmiten epäterveellistä. Se, mitä saa tilalle, onkin sitten jotakin aivan muuta.

Laskeskelin tosiaan viime viikolla, että olen ollut jopa epätavallisen terve viimeisen vuoden ajan. Liekö syynä tämä tyylini, jossa esiinnyin Sonkajärvellä alkuvuodesta? :D

Hienostorouva Länsi-Vantaalta.


sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kauden ensimmäinen DNS

Näinhän siinä sitten kävi, että Pääkaupunkijuoksu jää juoksematta. Koko viikon piinasi ensin kurkkukipu ja sitten tukkoinen nenä. Ja vaikka tänään sunnuntaina olo on paras, mitä se on koko viikon aikana ollut, niin eipä tässä uskalla lähteä "urheilemaan" asian kanssa. Harmittavaa, varsinkin kun sää on mitä mainioin syyssää. Niin paljon keljuttaa, että en lähde edes katsomaan.

Viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut kuuntelemaan paremmin omaa kehoani ja nytkin se kertoi hyvin selvästi, että ainoa mihin se viikon aikana pystyi, oli työmatkatempoilu ja töiden teko. Kummallista, miten erkaantunut olin aikaisemmin omasta kropasta ja nyt kun olen saanut tehdä sillä töitä, niin fiilisten ja rasituksen tulkinta on ylipäätänsä mahdollista. Uskon vakaasti, että se on urheilun ansiota.

Teemu hoiti perheemme urheilusuoritukset tältä viikolta osallistumalla (ja voittamalla) Lost in Kajaani Adventure -seikkailukisaan. Onnea Pulleille possuille! :D

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Hiihtotutkimusleski

Voi voi. Sunnuntaina olisi edessä odotettu urheilutapahtuma, eli Pääkaupunkijuoksun 1/2-maraton. Mutta kuten ehdin jo voivotella, niin lenssu se meinaa vaan kaartaa paikalle. Sunnuntaina juostiin Teemun kanssa 1,5h Puijolla ja jalat oikein kipitti baanaa, mutta nyt on puhti poissa. Saapa nyt nähdä, että tointuuko tästä juoksukuntoon, meneekö lenkkeilyksi vai joutuuko jättämään kokonaan välistä. Tällaistahan se on, kun syksyn puolella yrittää urheilutapahtumiin mennä, niin ei ole takeita etteikö joku pöpö pyyhkäise ylitse.

Harjoittelusta sen verran, että tarkoitus on tuttuun tapaan aloittaa puntti- ja uintikuurilla. Erityistarkastelussa polvi ja sen vahvistaminen (kyllä, edelleen). Uinnssa on tarkoitus saada uintia tasapainoisemmaksi molemmilta puolilta. Toisaalta on ihan kiva taas palata tekemään perustyötä noiden asioiden parissa. 

Kuva voitokkaasta Kuopio Triathlonista kesältä 2011. Tuolloin terve kuin pukki!

Itse asiassa tuli tuossa lenssusta mieleen, että ihmeen terveenä sitä on saanut tänä vuonna ollakin. Liekö tekemistä D-vitamiinin syömisen kanssa, jotan olen ottanut ihan reilusti nyt jo vuoden ajan. Oli vitamiinin ansioita tai ei, niin aion syödä sitä jatkossakin. (Nyt en muuten sitä ole syönytkään!)

Näiden (hajanaisten ja sekavien) ajatusten päätteeksi on hyvä mainostaa tulevia hiihtoleirejä. Siis minun omia leirejä. Olen varannut parit lennot talven kaukokohteeseen Kajaaniin Teemun luokse. Pääsen siis pitämään hyvät hiihtosetit Vuokatissa tänä talvena! Olenkin muuten hieman ihmetellyt, ettei minulle ole tarjottu "Suuri Hiihdon Ystävä" -ansiomerkkiä, sillä olenhan tukenut suomalaista maastohiihtoa niin paljon, että olen jopa lähettänyt rakkaan aviomieheni sitä tutkimaan! Luulisi tulevan hyvää tutkimusta! :D