Hawaii Ironman - kuvia viime vuodelta

Vuosi sitten tunnelmat olivat hieman kuumemmat, mutta Hawaii Ironmanin lähestyminen nostaa lämpöä myös täällä Suomessa. Suomalaisia on jälleen kisassa ja vaikka meidän tie ei tänä vuonna Konalle käynytkään, niin hengessä ollaan silti mukana. Ja mennään uudestaan ensi vuonna! ;D

Teemu postasikin muutamia kuvia viime vuoden reissulta, mutta tässä myös muutama lisää kisapäivältä itseni ottamina.

Tsemppiä kaikille suomalaisille lauantain koitokseen! En ala tekemään mitään veikkailuja sijoituksista, sillä itse paikanpäällä olleena voin vain todeta, että olosuhteet ovat jotain sellaista, jolloin mitä tahansa voi tapahtua. Myös hyvässä! ;)

Vaikeita päätöksiä ja uusia haasteita

Tein eilen vaikean päätöksen ja vetäydyin pois salibandykentiltä. Tuntui vain, että polvi ei kestä noita pelejä vaikka lajiharjoittelun kestääkin. Joukkue on minulle vuosien varrella tullut tärkeäksi ja sekin vaikeutti päätöstä. Minulle kuitenkin aukeni tilaisuus siirtyä valmennuspuolelle ja siten lajia ei tarvitse kokonaan unohtaa.

Kuva tämän päivän maastohuveista!

Uinti, pyörä, juoksu ja hiihto ovat huomattavasti turvallisempia lajeja tällä hetkellä ja niiden harjoitteluun aionkin suunnata nyt tarmoni entistä paremmin. Tänään ajettiin maastopyörällä Teemun kanssa Kuopion maastoissa. Välillä reittivalinnat kävivät kohtuullisen haasteellisiksi ja totesin, että tätäkin (maastossa ajamista) saa harjoitella.

Riskianalyysi

Eilen pelattiin salibandysarjan ensimmäinen turnaus täällä Kuopiossa. KSS II voitti molemmat vastustajansa E-KI:n ja Tuusniemen Rajun. Sarja-aloitus sujui siis joukkueeltamme oikein mallikkaasti. Itselläni ei ollut niin onnekas olo. Koko alkusyksyn olen pystynyt treenaamaan täysipainoisesti ilman kipua tai ongelmia polvessa. Kuitenkin eilen, kolmannessa erässä ensimmäisessä pelissä, tuli täysin puhdas ja pelille tyypillinen kontaktitilanne ja polvi muljahti ilkeän tuntuisesti. Siitä heti vaihtoon ja polvelle kylmää. Toiseen peliin oli neljä tuntia ja koska kipua ei tuntunut, niin pystyin pelaamaan toisen pelin kokonaan.

Tapaus kuitenkin pisti todella miettimään. Ensimmäinen peli ja polvi oireili! Se vaikuttaa takaraivossa omaan peliini ja pistää varomaan. Kuitenkin pelityylini on sen verran "aggressiivinen", että varominen ei käytännössä onnistu ja jos onnistuisikin, niin kentällä on 11 muuta pelaajaa, joidenka liikkeitä en pysty hallitsemaan. Tähän kun lisätään se tosiasia, ettei polvea ole vakuutettu, niin riskit ovat kohtuullisen suuret. Viime joulukuun loukkaantuminen oli henkisesti erittäin raskas.

"Polvivammojen riskit ovat korkeaa luokkaa lajeissa, joihin sisältyy äkkipysähdyksiä, suunnanmuutoksia, yhden jalan varassa tapahtuvia harhautuksia, käännöksiä tai hypystä alastuloja. Jos verrataan keskivertoväestöä, jolla tilastoidaan noin 60 polven eturistisidevammaa 100 000 asukasta kohden, on luku naisten salibandyssa peräti 5000 eli lähes satakertainen". (Lähde: SLU)

Täällä on kovat mietinnöt menossa ja päätöksenteko tuntuu tämän asian tiimoilta todella vaikealta. Se on kuitenkin tehtävä ja sitten mentävä sen mukaan.

Kuvan (Puola 2007) tunnelmiin (huomaa kepit :)) en haluaisi palata.

Uintia

Tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa triathlonseuran uintivuorolle. Harmi, että huomiset kaksi peliä painavat päälle ja uintini oli 30 minuutin yhdistelmä uintiohjelmasta (sekä 30 minuuttia vesijuoksua). Mutta oli mukavaa, kun porukka otti niin hyvin vastaan aloittelijan ja "tilaakin" annettiin. Tuli tunne, että tännehän voi tulla jatkossakin. Siitä se oma uinti ja vauhtikin sitten kehittyy, ajan kanssa.

Viikko on ollut vauhdikas ja eilen kävin työhaastattelussakin, joka oli erittäin mukava ja motivoiva kokemus. Lisätietoja asiasta tulee ensi tiistaina, mutta hyvät fiilikset jäi joka tapauksessa. Treeniä on tullut joka päivälle ja torstaina palauttelin mieleeni sulkapallon saloja. Eilen Teemu piti fysiikkatreenit joukkueellemme Puijolla ja toivottavasti kaikki ovat muistaneet venyttelyt ja vesijuoksut tälle päivälle! :)

Huomenna on juhlapäivä, pelipäivä.