Paluu (jälleen) arkeen

Huoh, onneksi pyhät ovat ohitse! Säät olivat loistava, mutta "tankkausta" tuli harrastettua ihan liian hartaasti. Liekö ollut sillä tekemistä myös sen kanssa, että syttyipä minulle palo ilmoittautua johonkin retkipyöräilyyn. Pari vuotta sitten osallistuin Pirkan Pyöräilyyn, mutta matka oli silloin maastopyörällä suoritettuna 40 km, johon aikaa kului kaksi tuntia. Nyt, kun minulla on "hoidossa" Tiinan (täysin palvellut?) pyörä, niin hieman pitempikin matka saattaisi taittua! Joskin omankin pyörän ostamista tässä on myös suunniteltu. Pyörän selässä tunteja on jo tullut useampi kymmen, sillä se onkin ollut tässä ainoa liikuntamuoto...

Eli jos jotain mukavaa tapahtumaa on mielessä, niin ehdotuksia otetaan vastaan! Tälläisiä löysin itse: vaihtoehto, vaihtoehto, vaihtoehto.

Ja pitkästä aikaa ilahdutan lukijoitani viime viikon treeneillä:

maanantai:
- fysioterapia (45min)
- pyörä (152/172, 30min) + vesijuoksu (15min)

tiistai:
- sauvakävely (45min)

keskiviikko:
- lepo

torstai:
- pyörä + kuntosali (135min)

perjantai:
- lepo

lauantai:
- hiihto (60 min)

sunnuntai:
- hiihto (70min)

Eli polvi alkaa olla jo siinä kunnossa, että juoksun, hiihdon (ei vapaa) ja "ulkosalla" pyöräilyn voi ottaa varovasti ohjelmistoon ja siten kasvatella määriä. Laitoin myös tavoitteen itselleni ensi kesän pikatriathloniin Joroisissa! Eli uintiosuus on tarkoitus suorittaa vaparia uiden sekä ilman vesikauhua ja pyöräilyssä olisi tarkoitus ajaa pyörällä, joka ei olisi rikki! Juoksun parantamiseen eivät enää taida rahkeet riittää! :D Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin olisi kiva, jos joku jäisi selän taakse. Eli tämä aloitteleva triatleetti olisi todella vähään tyytyväinen! :D Tosin, saataa olla, että menee vielä PRO-puolelle, jos otan pyörän mukaan Lanzarotelle toukokuuksi!

Show must go on!?

Rakas mieheni kirjoitti blogissaan siitä, kuinka "fiilis ja pieni jännitys alkaa nousta pari viikkoa ennen kisoja". Naurettiin jo tuolloin pari iltaa sitten, että fiilis alkaa todellakin nousta, mutta kenellä se itse asiassa nousee?

Totuushan on se, että me olemme olleet pian yhdessä jo kohta kymmenen vuotta. Todellinen high school sweethearts -tarina siis. Noh, menemättä sen enempää yksityiskohtiin, voin sanoa, että kyllähän tässä on opittu tuntemaan toista. On (onneksi) myös opittu sanomaan, kun keljuttaa (kts. Ismo Alangon eräs kappale). Se on totta, että tunnelma alkaa aina paria viikkoa aikaisemmin nousta! Keskustelujen volyymi nousee samassa suhteessa ja hermot pettää molemmilla.

Kuitenkin, kauan sitten triathlonista tuli yhteinen "harrastus ja elämäntapa". Niin myös tänään, kun lähdimme yhdessä treenaamaan Kuopio-hallille. Siinä yhteydessä otin myös valokuvia Teemusta erääseen julkaisuun, joka ilmestyy piakkoin. Kamerahan tuli ensiksi viritellä ja tuloksena hehkeä kuva minusta (totinen ilme on seurausta tämän päivän saksankielisestä luennosta):



Hyviä lomapäiviä kaikille! :D

"Ai mitäkö että..."

Viikonloppuna olin maalla ja ohjelmaan kuului pääasiassa syömistä, retkeilyä ja pilkkimistä. Samaan aikaan toisaalla Teemu vastasi tämän perheen urheilusuorituksista, mutta itse hankin kuitenkin "leivän pöytään" ahvenilla, joista tänään teinkin makoisan kalakeiton! Muuten päivän ohjelmassa oli fysioterapiaa, hierontaa, pyöräilyä sekä vesijuoksua. Huomenna on Haastattelu- ja tekstiaineistojen analyysi -kurssin luentotentti... Eli soveltamista luvassa.

Tämän illan elokuvana Maikkarilta tulee I, Robot. Mielenkiintoinen ajatus tulevaisuudesta. Tuntuu kuitenkin vielä melko kaukaiselta, sillä ainut esimerkiksi äänikäynnistyksellä toimivat asiat itselläni ovat kännykän muutamat toiminnot. Niitäkään en oikeastaan osaa käyttää... Tänään(kin) saatiin mielenkiintoinen keskustelu Teemun kanssa aikaiseksi, kun luonnontieteilijä yritti selostaa tenttiään yhteiskuntatieteilijälle. Ai mikä jakojäännös? Eli jo ihan perusasiat ovat minulla ns. pielessä. Saati sitten puhe esimerkiksi sulautetuista järjestelmistä... Joka tapauksessa pienimuotoinen kina saatiin aikaiseksi, tosin aihekin taisi keretä vaihtua! :D

Triathlonvaimo neuvoo jälleen

Tänään kävin ensimmäistä kertaa yrittämässä juoksemista. Hieman oli epäilevät fiilikset asian suhteen, mutta fysioterapeutin neuvoja (alamäet kävellen ja juoksua vain sulaneilla osuuksilla) noudattaen etenin 7 kilometrin matkan ja aikaa matkaan meni 65 minuuttia. Kipuilua ei oikeastaan ollut, huomenna selviää sitten varmaan lopputarina.

Tiistaina pyörä + juoksu (90 min), keskiviikkona pyörä + juoksu (120 min) ja viikonloppuna pääsen retkelle, eli pilkille ja grillimakkaran syöntiin. Lähden pitämään siis seuraa jälleen mummolleni maalle.

Ja lopuksi triathlonvaimo neuvoo:
Jos puolisosi hankkii kotiinne "sisustuselementiksi" esimerkiksi trainerin, niin sijoittelemalla sitä ja pyörää eri kohtiin, saat harjoittelun jälkeisen lattian pyyhkimisen ohessa myös puolisosi tekemään pikkuhiljaa lattian moppauksen!