sunnuntai 30. tammikuuta 2011

4D: Mieheni piinaa tasatyöntöharjoituksilla

Eli hiihtoa on tullut ihan mukavasti tällä viikolla. Ja sitä tasatyöntöä. Tänään tein jonkinlaisen henkilökohtaisen ennätyksen, sillä kaaduin ylämäessä. Selityksenä nyt kuitenkin, että oksia ja roskaa oli ihan mahottomasti joissakin kohtaa, joten noin kolmen tunnin hiihdon aikana olisi voinut tapahtua pahempaakin, siis ylpeydelleni. Kuten alla olevasta huomaa, niin hiihtovauhtini ei ole mitään lentoa, mutta vauhdin on tarkoitus (noissa pitkissä) olla "helppoa". Jätän kuitenkin taakseni nuo latujen tervaskannot, jotka varmasti ovat suurilta osin yli 70 vuotiaita ja lapsiperheet. Helmikuun lopulla pidettävässä Finlandiahiihdossa (32km, P) voi sitten mitellä kelloa vastaan tiukemmin.

Viikko 4:
Maanantai: lepo
Tiistai: kuntosali 60min
Keskiviikko: uinti 3,1km / 85min
Torstai: hiihto 9km / 60min (tehoja)
Perjantai: uinti 1,3km / 45min
Lauantai: hiihto 17,2km / 2h
Sunnuntai: hiihto 2h45min / 24,1km + pyörä (trainer) 1h15min


Total: n. 10 tuntia

maanantai 24. tammikuuta 2011

Läpipääsy

Ei ollut bakteereja tai muita vastuksia, joten treenin sai aloittaa heti. Tämä sopi minulle aivan mainiosti. Viime viikosta tulikin pitkästä aikaa todella hyvä ja ehjä treeniviikko, jossa treenit olivat laadukkaita ja hommat sujui. Viikko oli myös "tutustumisviikko" uuteen harjoitusohjelmaan. Täytyy sanoa, että Teemu on kyllä onnistunut täydellisesti suunnittelussaan ja huomioon on otettu minun arki ja muut erikoistarpeet (mm. polvi jne.). Tarkoitushan on päästä IRONMAN läpi siten, ettei mikään paikka hajoa ja matkanteko olisi mahdollisimman mukavaa. Tämä onkin hauskaa, sillä itse olen seurannut vuosia valmistautumista ja harjoittelua, joka tähtää kisan voittamiseen. Nyt olen itse siinä tilanteessa, että haen taloudellisuutta ja mukavuutta lajeihin.

Tuo läpipääsy on muuten taas yksi niistä asioista, joita "ympäristö" ei aina ymmärrä. Harjoittelet XX tuntia viikossa, syöt avaruuspulvereita ja laitat kaiken ylimääräisen rahan varusteisiin, ilmoittautumismaksuihin, hotelleihin sekä lentoihin ja silti sinun sijoitus tulee olemaan +1500! :-) Siis tälle faktalle nauretaan ihan oikeasti päin naamaa! Hillitöntä.

Liekö mikä iskenyt, mutta olen löytänyt itsestäni myös aivan uusia puolia. Lauantaina juhlimme hyvän ystävämme 30 ikävuotta ja kun kello tuli 01, niin muutuin kurpitsaksi aloin ehdottelemaan kotiinlähtöä, jotta seuraavana päivänä ehtii ajamaan kunnon CC-lenkin! Say what!? ;-) Kohtahan tässä muuttuu kunnon ihmiseksi! Salaattikin alkaa varmasti pian maistumaan ja alan käydä nukkumaan yhdeksältä... 

CC-lenkillä Kuopiossa. Hitsi, kun välillä on niin vaikeaa!

Maanantai: pyörä (trainer) 45min (sis. yhden jalan pyörityksiä) + kuntopiiri 15min
Tiistai: uinti 3,1K / 1h 25min
Keskiviikko: lepo
Torstai: kuntosali 60min
Perjantai: uinti 1,3 / K 45min
Lauantai: juoksu (sis. 3x10' yli kisavauhdin) 8km / 60min
Sunnuntai: pyörä (CC) 22km / 2h


Yhteensä noin 7h

torstai 13. tammikuuta 2011

Lepoa vai lenkkiä?

Minä koen suurta tuskaa aina siinä vaiheessa, kun kohdalleni osuu ns. normaali flunssa. Koska sairastan hengityselimiin liittyvää perussairautta, niin harmiton flunssa voi jäädä jälkitilana kytemään viikoiksi kroppaan. Tälläkin kertaa kävi juuri niin. Heti joulun jälkeen kurkkuun koski ja nenä oli tukossa. Pidin heti parin päivän levon ja flunssa ei vaikuttanut tulevankaan. No, siitä alkaa inhottava rumba, kun kohta olo on taas flunssainen ja pari päivää taas täysin terve. Tälläkään kertaa koko 2,5 viikon aikana lämpöä on ollut yhden ainoan päivän verran.

On sanomattakin selvää, että kipeänä ei saa harjoitella, vaan silloin täytyy levätä. Harjoittelussa ei ole mitään järkeä silloin, kun elimistö on muutenkin rasittunut. Puhumattakaan seurauksista, jotka voivat tulla kipeänä harjoittelusta! Olen aina ollut jotenkin vaikeuksissa sen kanssa, että milloin harjoittelun voi taas aloittaa ja milloinka se pitäisi taas lopettaa. Ja tarkoitan juuri näitä pitkittyneitä "nuhasteluja". Mieluummin olen liian varovainen, mutta rehellisesti sanottuna heinäkuun 10. päivä kolkuttelee ajatuksissani ja jos ei muuta, niin tunnen huonoa omatuntoa. Miten tyhmää sekin on, mutta tunnollisena ihmisenä näin se vain menee.

Tänään on otettu verikokeet ja röntgenkuvat ja huomenna saadaan vastauksia siihen, että onko kyseessä jonkin sortin allergia vai jokin tulehdus. Siihen saakka levätään ja pestään pyykkivuorta, joka on seurausta Skotlannin reissusta. Reissu oli muuten aivan mahtava!

Me ollaan aikuisia!

Royal mile.

Miksi mää joudun kantamaan kaikki kauppakassit?!

Tämä lienee pakollinen turistikuva. Puhelinkoppi ei sinänsä ole niin jännittävä.

torstai 6. tammikuuta 2011

Lomaviikko

Alkuloma meni Kuopiossa hiihtokisojen ja uintiharjoitusten merkeissä. Hiihtokisoissa sain kuitenkin olla huoltajana, eikä tarvinnut siis laittaa rikoota ylle. Sonkajärvellä hiihdettiin MYL 15km (V) ja kun kisan voitti Paavo Puurunen, niin aikamoinen yllätys näinkin kokeneelle TRI-vaimolle oli, kun oma savolainen teräsmieheni lasketteli maaliin neljäntenä (+1.13,4)! Ihan ei tuo 15km kuitenkaan ole paraatimatkoja meidän perheessä. Tänään kisataan sitten Pohjois-Savon maakuntaviestit Siilinjärvellä, mutta minä jäin pakkaamaan tavaroita.

Uintia tuli maanantaina ja tiistaina ihan reilusti ja mikä parasta, niin Sawon Uintikoulun rehtori Lonka valvoi silmä kovana liikkeitämme. Oli kuulkaas aika PRO-olo, kun tehtiin samaa treeniä Teemun kanssa ja toisena päivänä Heidi liittyi mukaan (tosin silloin minulla onneksi oli oma ohjelma). Paljon on hyvää (esim. asento ja potku), mutta pikkuhiljaa mietittäviä korjauksiakin tietysti oli. Sain paljon hyviä harjoitteita (osa täysin uusia) ja kommentteja. Noin kokenutta triathlonuinnin valmentajaa ei kovin montaa taida tässä maassa olla. Ja valmennettavien menestyskin on ihan omaa luokkaansa. Uintia olisi ollut vielä keskiviikkonakin, mutta kun nosti hieman lämpöä, niin parempi oli ottaa lepoa.

Noin 7 tunnin päästä lähtee lento Tampereelta kohti Edinburghia, joten täytyy mennä vielä tekemään viimeiset pakkaukset.