Sport widow

Otsikko on ehkä hieman liioittelua, mutta se on "termi", joka on keksitty jo vuosia sitten. Teemu siis matkasi kahden viikon leirille ja samanlaista sirkusta lähtö oli kuin ennenkin! :D Eilen laitettiin pyörää, eli Teemu touhusi kiekkojen kanssa ja minä puhdistin pyörää. Sitten temppuiltiin muualle jääneiden tavaroiden kanssa ja jälleen oli suoranainen ihme, että asemalla oltiin lähdön aikaan. Eli ns. normikuvio.

Moni (lähinnä anoppi) kysyy, että tuleeko ikävä. Luultavasti ei ehdi tulemaan! :) Ensi viikolla on 30 tuntia taattua opiskelijaelämää. Maisteriopintojen menetelmäopintoja, sosiaalipolitiikan ja sosiologian (sivuaine) aineopintoja, maisteriopintoja, GRADU-seminaari sekä Työelämän juridiikka -kurssin tentti. Hiki nousi pintaan pelkästä listan kirjoittamisesta! Onneksi on muutama samanmielinen "opiskelijakaveri", joten penkin kuluttaminen on mielekkäämpää! Kahvileivän valinta voi ilman tukea olla vaikeaa! :D

Lopuksi triathlonvaimon neuvot urheiluleskille:

Triathlonvaimo neuvoo: Urheiluleskenä kannattaa keskittyä erinäisten projektien pariin, jotka "arkena" eivät edisty. Saat myös itse päättää seuraavista: ruoka, TV, musiikki, aikataulut yleisesti sekä keskustelunaiheet! ;D Nauti myös vähentyneen pyykkäämisen tarpeesta!

Kausi päättyi

Eilen pelattiin kauden viimeiset sarjapelit joukkueeni KSS:n Kakkosnaisten osalta. Turnaukseen lähdettiin sillä mielialalla, että neljäs sija sarjassa pidetään. Homma tehtiin jännäksi häviämällä ensimmäinen peli viimeisellä sekunnilla, mutta pisteen päässä ollut Lihamylly voitettiinkin sitten jo 5-1. Sanomattakin selvää, että mieluummin sitä olisi kentällä kuin kentän laidalla. Asianmukaiset päätökset pidettiin saunomalla ja siirtymällä yöelämään.

Itselleni oli kyllä vaikea kausi, varsinkin kun harjoittelu ja pelaaminen vaihtui "pelkkiin" joukkueenjohtajan tehtäviin. Tuntui jo, että en kuulu joukkueeseen lainkaan kun ei tarvinnut harjoituksissakaan käydä. Ensi kausi on arvoitus; uskallanko pelata enää ja kestääkö polvi.

Teemu kävi tänään hiihtämässä Mikkelin Savonia Hiihdoissa. Tuloksena loistava 3. sija! Kisaraportti on varmasti tulossa herran omille sivuille tänään.

That´s the way I like it!

Hiljaista on ollut, mutta johtuen varmasti mahottomasta kiireestä, mitä on viimeiset kaksi viikkoa piisannut. Liikunnan reimua on hidastanut sitkeä astman pahenemisvaihe, jonka tiimoilta viimeksi tänään kävin kuvauttamassa pääni (poskiontelot - kuulin jo ilkeät kommentit mielessäni - eli olisiko sittenkin pitänyt tehdä muitakin tutkimuksia?) ja aloitin lasten kortisoonikuurin... Lisäksi muutamat muut tropit päälle, niin alkaahan olla keuhkot ihmeissään! :)Polvi ok, nyt yritetään tartuttaa reiteen ja pohkeeseen voimaa.

Jotain urheilua on kuitenkin harrastettu, siitä voi lukea täältä. Voin jo etukäteen luvata, että on maailman huonoin idea olla Teemun valmennettavana ja Teemun minun valmentajana. Ensimmäistä uimakoulua oli kestänyt 1,5 min, kun Mikko kysyi, että enkö ole ajatellut hankkia "kunnon valmentajaa". Siinä vaiheessa oli vasta aloitettu rauhallinen keskustelu aiheesta ja yht´äkkiä kaikki radat tyhjenivät vierestä. Onneksi kuitenkin tällä "wannabe -osastolla" tavoitteet ovat vielä(!) hyvin maltilliset, joten pahimmilta räiskähdyksiltä ehkä vältytään. Hyvä ystävämme Jarkka hakeutuu myös kanssani mukavuusalueensa ulkopuolelle, tähtäimessä selvitä maaliin ainakin ensi alkuun Joroisissa (edellyttäen, että siellä edelleen on pika-pikamatka) ja Kuopiossa!

Blogiini oli joku eksynyt hakusanoilla: "Miksi se gradun teko on niin vaikeaa?" Henkilö ei luultavasti löytänyt vastausta täältä, mutta luulen, että eilen ostamani läppäri motivoi kirjoittamaan omaani. Myös hän, joka eksyi sivuilleni haettuaan "extremeurheilijan päiväkirjaa", pettyi luultavasti hänkin. Tosin jos (urheilu)vammatilastojani tarkastellaan, niin melkoista extremeurheilua kai tämä oma meno on.

Hauskaa viikonloppua!

TOP-5

Triathlonmieheni on listannut PITKÄNMATKANMIEHEN TILAT TOP-5 liittyen erinäisiin psyykkisiin ja fyysisiin olotiloihin harjoittelun tai kisaamisen seurauksena. Voin vakuuttaa, melkein vuosikymmenen kokemuksella, että savolainen liioittelu tai värityskynä ei ole kuitenkaan ko. tarinassa liiemmin heilunut ja "tilat" ovat kuvaus arjesta. Ohessa nyt triathlonvaimon neuvot (sekä ote Pitkänmatkanmiehen tilat TOP-5 listauksesta) siihen, kuinka selvitä noista viidestä "tilasta". Sopivat varmasti muihinkin rasitustiloihin.

KUINKA HOIDAT PITKÄNMATKANMIEHEN TOP-5 TILAT:

1. Tulessa. Tila, jota kaikki tavoittelevat. Vauhtia voi lisätä eikä se oikeastaan tunnu miltään.

Triathlonvaimon neuvoo: Huomaa, että vauhti voi siirtyä myös arkeen tai jäädä päälle reenistä. On syytä myötäillä, mutta samalla varmistaa, ettei vauhti ylly koheltamiseksi ja aiheuta aineellisia vahinkoja (henkiset vahingot yleensä väistämättömiä).

2. Heikentyneet sosiaaliset taidot. Ensioireina onnistuneesta harjoittelusta tulee monesti tilanteita, joissa huomaa sosiaalisten taitojen pientä heikkenemistä. Asia tulee monesti esille leirien jälkeen, kun oma TRIvaimo ei olekaan ihan yhtä väsynyt viikon odottelun jälkeen. Taitojen heikkenemisen huomaa myös monesti ihan kaupassa asioidessaan ja tietenkin matematiikan tunnilla.

Triathlonvaimo neuvoo: Huolehdi, että et yritä esim. keskustella parisuhteen tilasta, suunnitella esim. häitä tai odottaa muutakaan älyllistä ilotulitusta. Hoida kauppareissut ja monessa tapauksessa myös autolla ajo. "Keep it simple, Stupid!"

3. Puujalat. Tämä tila on saavutettavissa kaikkien pitkien kisojen jälkeen. Oikein kuin hakkaa jalkojaan vasten asfalttia niin seuraavat päivät menevät usein varsin kivuliaissa merkeissä. Tosin ainakin itselläni puujalkojen olemus on hieman rauhoittunut kokemuksen karttuessa.

Triathlonvaimo neuvoo: Jos kisa on ulkomailla, huomioi jo suunnitteluvaiheessa, että mahdolliset lentojenvaihdot tapahtuvat riittävän löysällä aikataululla! Tai varaudu työntämään miestäsi pitkin kenttää matkatavarakärryissä.

4. Muumioituminen. Tila on varsin tuttu TRIvaimoille. Atleetin silmät ovat todistettavasti auki ja kosketukseenkin se reagoi jollain tavalla, mutta siinäpä se sitten on. Tila on varsin kätevä tapa viettää pitkiäkin koulupäiviä.

Triathlonvaimo neuvoo: Samat neuvot pätevät tähän kuin 2. kohtaan. Kannattaa kuitenkin tasaisin väliajoin tarkistaa, että kohde todella reagoi kosketukseen!

5. Dementia. Joskus hyvinä harjoittelukausina voi esiintyä pientä muistin pätkintää. Esimerkiksi itse unohdin aamulla ensin uikkarit kotiin ja sitten uinnin jälkeen unohdin mennä punttisalille. Onneksi tämä ei ole sen vakavampaa ja yleensä uni on paras lääke tähänkin vaivaan.

Triathlonvaimo neuvoo: Tässä(kin) tapauksessa olin kysynyt, että onko nuo tuossa lattialla mahdollisesti herran uimahousut. Eli varmista ja tuplavarmista. Yksi asia on kuitenkin varma, joten siitä ei tarvitse huolehtia: ruoan atleetti muistaa aina! ;)