6.

Tämän tärkeän juhlapäivän aloitimme vaatehuoneen suursiivouksella. Vaatehuoneessa meillä on siis kaikki urheiluvaatteet ja niitä kertyy koko ajan lisää ja lisää. Siis ei niin, että päättömästi niitä hankkisimme vaan suurin osa uutuuksista on Teemun "työvaatteita" sekä kesä- että talvilajien osalta. Nyt on tehty perusteellinen inventaario ja talossa on taas tilaa. Kierrätykseen menevät.

Nämäkin meni myyntiin.

Päivä jatkui appivanhempieni luona. Teemu hiihti 50km ja minä räpistelin 75min yhdessä appiukkoni kanssa napakassa pakkasessa. On se tuo Puijo vaan karu paikka hiihtää. Ei ole paljon semmosta mukavaa tasaista pätkää vaan ylämäki ja alamäki seuraa toisiaan. Vihdoin oli kuitenkin ladut ajettu joka puolella ja hyvä oli pertsaa hiihdellä.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

5.

Tämän päivän treenin virkaa toimitti trainerilla ajelu. Koska talveni harjoittelun suhteen on epäsäännöllistä, tai harjoittelu olisi varmasti säännöllistä, mutta olosuhteet sille ovat Teemun matkustelun takia välillä epäsuotuisat, niin pyörätreenit sisällä ovat yksi tapa saada tehtyä se mikä on tehtävä.

Minä tässä hei!

Ja tehomittarin myötä näissä treeneissä on paljonkin järkeä. Ennen vain pyörittelin, varmasti suureksi osaksi mukavuusalueella. Toki syke oli yksi mitattava osa-alue ennenkin, mutta nyt pystyn vaatimaan itseltäni enemmän. Eipä laiskotella siellä!

4.

Tiedät olevasi triathlonisti, kun:

• käsite luukkuvarpaankynsi on sinulle tuttu.
• miesten karvattomat jalat ovat mielestäsi paremman näköiset kuin ns. talvikarva.
• puhut sujuvasti kaikista ruumiisi toiminnoista muiden kanssa, halusivat he kuulla tai eivät.
• heräät kello 5.00, mutta olet töissä vasta yhdeksän jälkeen.
• suunnittelet perhelomat niin, että voit uida, pyöräillä ja/tai juosta kohteessa.
• edelliseen liittyen sujautat lomalle myös kisan. Tosi bad assia, koska ensin jännität kisaa ja sen jälkeen olet ameebana poolilla.
• jokaisen lenkin jälkeen postaat kuvat ja käppyrät someen, koska muuten treeniä ei tapahtunut lainkaan.
• pidät työpäivääsi palautumisena treenien välissä.
• lähdet kaikista bileistä viimeistään kymmeneltä, koska olet menossa aamulla altaaseen klo 07. Lauantaina.
• tilaat netistä varusteita ja lokakuussa varustat someen laittamasi kuvat paketeista sanomalla, että joulu tuli aikaisin.
• teet numeroa syömisistäsi, mutta pitkän lenkin jälkeen imuroit suuhusi kaiken makean mitä kaapeista irtoaa.
• ystäväsi, jotka eivät harrasta triathlonia (jos niitä edes on enää), kysyvät sinulta mikä uimapuku, juoksukengät, pyörä jne olisi hyvä ostos.
• sukulaisesi eivät enää ylläty siitä, että tulet sovitulle päivälliselle yli tunnin myöhässä.
• käytät hyvän tovin illasta selailemalla uusia varusteita. 
• selailet eri kisojen tuloksia miettien samalla, että mistä kisasta irtoaisi helpoiten paikka Konaan.
• työterveyslääkäri ei tarkastele asiaasi tekemäsi työn kautta vaan näkee sinut kestävyysurheilijana.
• näet tulevan joulun mahdollisuutena tuplata treenimäärän, ainakin maanantaina.

3.

Kuopiossa on täysi talvi. Niin mahtavaa. Tänään oli kyllä aika napakasti pakkasta, noin -13 astetta. Ensin olin lapsen kanssa kaksi tuntia ulkona ja sitten hiihdin kaksi tuntia pertsaa.

Kyllä ihminen tarvitsee rutiineja! Harjoittelun saattaminen osaksi arkea on minulla suureksi osaksi hyviä rutiineja. Rutiineja tavaroiden suhteen, päälle laitettavien vaatteiden kanssa ja reittienkin suunnittelussa. Hiihto nyt on sinänsä hyvä, ettei ihan minne tahansa voikaan lähteä lykkimään, mutta lukija varmasti ymmärtää pointin.

Höynä talvipäivässä.

Hiihdin tänään talven ensimmäisen lenkin. Aina se on samanlaista sähellystä tuo ensimmäinen kerta. Alamäet hirvittää, tasapaino on hukassa, mites päin nämä remmit nyt tulikaan, tuleeko joku takana, kauheeta pitää tehdä askellusta kaarteessa ja suksi lipsuu huonon potkun alla. Kaikki muut näyttää tietävän mitä tekevät ja itse haluaisi mennä omalle takapihalle 4-vuotiaan kanssa harjoittelemaan. Mutta ei se vaan niin käy. Tai kilometrejä ei ainakaan kerry.

Höynä lenkin jälkeen.

Silti se on vaan niin siistiä. Ulkoilmasporttia parhaimmillaan. Tänään nauratti, että kesällä sitä mennään kisoissa +30 asteen helteessä ja talvella hiihdetään -20 asteen pakkasessa. Tykkään hiihdosta erityisesti siksi, että se on niin kokonaisvaltaista liikuntaa. Olen monesti kirjoittanut, että en todellakaan ollut mikään hiihtäjä esim. koulussa, vaan että tämäkin oivallus on syntynyt aikuisiällä. Siinä sitä on saanut opetella myös hiihtämisen uudelleen. Silleen oikeesti. Henkilökohtaisesti tykkään molemmista tyyleistä, mutta vapaanhiihtoa on vähentänyt nuo polvihommat. Viime talvena tein kuitenkin jo parinkin tunnin vapaan lenkkejä. Kaatuminen alamäessä minua eniten pelottaa. 

Ja hiihdossahan suurta osaa pitävät myös välineet ja arvostan todella sitä, että Teemu pitää niistä huolen. Jotakin perusjuttuja osaan tehdä itsekin ja ohjeesta, mutta onhan minulla aika luksustilanne kun lenkille voi lähteä mc-tasoinen voitelu suksissa. Ainakin teoriassa. Silti se vaan joskus lipsuu, kumma kyllä.