3.

Kuopiossa on täysi talvi. Niin mahtavaa. Tänään oli kyllä aika napakasti pakkasta, noin -13 astetta. Ensin olin lapsen kanssa kaksi tuntia ulkona ja sitten hiihdin kaksi tuntia pertsaa.

Kyllä ihminen tarvitsee rutiineja! Harjoittelun saattaminen osaksi arkea on minulla suureksi osaksi hyviä rutiineja. Rutiineja tavaroiden suhteen, päälle laitettavien vaatteiden kanssa ja reittienkin suunnittelussa. Hiihto nyt on sinänsä hyvä, ettei ihan minne tahansa voikaan lähteä lykkimään, mutta lukija varmasti ymmärtää pointin.

Höynä talvipäivässä.

Hiihdin tänään talven ensimmäisen lenkin. Aina se on samanlaista sähellystä tuo ensimmäinen kerta. Alamäet hirvittää, tasapaino on hukassa, mites päin nämä remmit nyt tulikaan, tuleeko joku takana, kauheeta pitää tehdä askellusta kaarteessa ja suksi lipsuu huonon potkun alla. Kaikki muut näyttää tietävän mitä tekevät ja itse haluaisi mennä omalle takapihalle 4-vuotiaan kanssa harjoittelemaan. Mutta ei se vaan niin käy. Tai kilometrejä ei ainakaan kerry.

Höynä lenkin jälkeen.

Silti se on vaan niin siistiä. Ulkoilmasporttia parhaimmillaan. Tänään nauratti, että kesällä sitä mennään kisoissa +30 asteen helteessä ja talvella hiihdetään -20 asteen pakkasessa. Tykkään hiihdosta erityisesti siksi, että se on niin kokonaisvaltaista liikuntaa. Olen monesti kirjoittanut, että en todellakaan ollut mikään hiihtäjä esim. koulussa, vaan että tämäkin oivallus on syntynyt aikuisiällä. Siinä sitä on saanut opetella myös hiihtämisen uudelleen. Silleen oikeesti. Henkilökohtaisesti tykkään molemmista tyyleistä, mutta vapaanhiihtoa on vähentänyt nuo polvihommat. Viime talvena tein kuitenkin jo parinkin tunnin vapaan lenkkejä. Kaatuminen alamäessä minua eniten pelottaa. 

Ja hiihdossahan suurta osaa pitävät myös välineet ja arvostan todella sitä, että Teemu pitää niistä huolen. Jotakin perusjuttuja osaan tehdä itsekin ja ohjeesta, mutta onhan minulla aika luksustilanne kun lenkille voi lähteä mc-tasoinen voitelu suksissa. Ainakin teoriassa. Silti se vaan joskus lipsuu, kumma kyllä.