Tein tänään persoonallisuustestin, jonka tulos ei yllättänyt ja yllätti. Mairitteliko se, kun vastaavia persoonia olivat tulosten mukaan mm. Napoleon, Margeret Thatcher ja Steve Jobs? Puhuttiin paljon murskaamisesta ja johtamisesta... Tunnistan kyllä itsestäni johtajaroolin, jossa kyllä ihan mielelläni viihdyn. Päiväkodissa laitoin muut lapset riviin aidan eteen ja pidin puheita poliisipäällikkönä. Työhaastattelussa sanoisin, että olen ratkaisukeskeinen, päämääräorientoitunut sekä nopea päätöksentekijä. Kaikissa arjen "rooleissa" nämä ominaisuudet varmasti puskevat omalla tavallaan läpi. Mutta on minussa muutakin.
Kirsi Piha kirjoitti aika napakasti Finntriathlon-blogissa otsikolla
Mikä on triathlonaikasi? Sinänsä kun myötäkarvaan kirjoittelu olisi ollut tylsää, niin tälläinen "sohaisu" on varmasti saanut ainakin ajatuksia liikkeelle. Pystyn nyökyttelemään kohdassa, jossa kuvataan ravinto-ohjelmia ja melatoniinipillereitä, mutta kyllähän tässä aika suoraan saa lukea omasta elämästään vähän haastavaan sävyyn.
 |
| En usko tähän teepussihommaan, mutta tänään oli ihan osuva. |
Vuosikausiin en ole matkustanut ilman vähintään jonkinmoisia harjoituskamppeita matkalaukussa. Uin, pyöräilen ja juoksen ehkä ulkopuolisen mielestä niin, ettei muuta elämään mahdu. Liikunta ja urheilu on minulle elämäntapa. Ja kuinka onnellinen olenkaan siitä, että näin nykyään taas on. Olen asettanut itselleni tavoitteen ja teen töitä saavuttaakseni sen. Myönnän ihan avoimesti, että olen kilpailuhenkinen, mutta olen myös realisti. En tule nousemaan podiumille kv-kisoissa (ainakaan nyt ihan heti), joten kai tässä tylsästi itseään haastetaan.
En kuitenkaan väittäisi, ettei esimerkiksi täydenmatkan triathloni olisi mitä suuremmissa määrin myös treenattuja aivoja vaativa suoritus. Tai edes sille tähtäävä harjoittelu. Itse suorituksen aikana tarvitaan itsekuria, sisua, järkeä, keskittymistä ja itse käytän myös matematiikkaa. Kaikki pitkät kisat on minulle matematiikkaa. Minulle, joka olen matemaattisesti kokolailla lahjaton vaan kovalla työllä sen korvaava ihminen. Jaan osiin, kerron, lasken aikaa, kilometrejä, etäisyyksiä ja joskus niitä sijoituksia. Suorituksen aikana ratkaistaan ongelmia, tehdään uusia strategioita ja sopeudutaan yllättäviin tilanteisiin.
Kuitenkin olen onnellinen, että lähipiirissäni on myös ihmisiä, jotka eivät ole missään tekemisessä triathlonin kanssa. He puhuvat muusta, tekevät muuta ja hengittävät muuta. Silti olemme ystäviä. Minä kuuntelen ja joskus kadehdinkin, kuten varmasti myös toisin päin. Olen työssä, jossa saan rasittaa aivojani ihan tarpeeksi, mutta silti tykkään lukea niin viimeisimmän Finlandia-palkinnon voittajaromaanin kuin Wallenderit ja Kyröt ja triathlonkirjatkin.
Vaikka sydän palaakin jollekin asialle, ei se välttämättä ole se kaikki. Vaikka jokin testi kertoo, että olen johtaja, niin olen mielelläni myös johdettava. Vaikka treenaan 300-400h vuodessa, osaan nauttia myös hyvästä ruoasta, juomasta, juhlista, keskusteluista ja lorvailusta. Ehkä enemmän kuin pitäisi.
Siinä olen samaa mieltä, että kun kaksi ihmistä kohtaa, niin puhutaan jostakin yhteisestä asiasta, ainakin jossakin vaiheessa.
