Off season

Vantaan maratonista on nyt kulunut reilut kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon kuljin töihin bussilla, mutta sitten siirryin taas työmatkatempoon pyörällä. Viikonloppuna mieli alkoi jo kaivata treeniä, tai siis keho, mutta ajatuksen tasolla pysyin vielä. Ajattelen, että tarvitsen kunnon välikauden ennen kuin alan treenaamaan kohti Frankfurtia. Se on tärkeää henkisesti ja kehokin siinä samalla lepää.

Talvella edessä on peruspohjan tekeminen ja keho laitetaan sellaiseen kuntoon, että pystyy harjoittelemaan. Tarkoitus on hiihtää ja katsella kaakeleita altaassa. Salilla tulen myös vierailemaan säännöllisesti. Huippufiilistä tähän viikkoon on tuonut pääsiäisen aikoihin pidettävän pyöräleirin tarkempi suunnittelu.

Kuva vuoden 2011 pyöräleiriltä.

Vantaan maratonilta uusi PB

Huh, alle 4h aikaa lähdin Vantaalta tavoittelemaan, mutta yllätys oli suuri kun juoksu kulki ja ajaksi kirjoittautui 3:50:29. Kesäkuussa juoksemani ennätys Tukholmasta (4:17) meni uusiksi noin 27 minuuutilla. Lalalallalaa, naista naurattaa! :D

Bussissa menossa kohti koitosta. Oli kiva hehkuttaa kisaa ja kuunella musiikkia noin tunnin ajan. 

Tankkasin eri tavalla kuin aikaisemmin, sillä siihen sisältyi huomattavasti suurempi määrä nestettä, joka oli juoksuun muokattu. Hyvin toimi eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Kisapaikalla oli paljon tuttuja ja Pian perheen kanssa oli mukava odotella starttia. Pelipaikalle saavuin bussilla ja kannustajat jäivät kotiin nukkumaan päiväunet rauhassa.

Lähdin juoksemaan suoraan alle neljän tunnin vauhtia, vaikka vähän hirvitti. Kuitenkin kilometrit napsui mukavasti ja oli hyvä fiilis. Vantaalla ei alussa ole ruuhkaa, joten luonnollista topuuttelua ei vauhtiin tullut. Ei haitannut. Geelejä aloitin ottamaan n. 13km kohdalla ja siitä eteenpäin aina kaksi kierroksella. Koska aina on hyvä idea kokeilla jotakin ihan uutta, niin laitoin geelit tri-numerovyöhön geeleille tarkoitettuihin lenkkeihin. Ainut ongelma oli se, että yksi oli pudonnut jossakin vaiheessa, mutta paikkasin sen ottamalla viimeiseksi järjestäjän tarjoaman tuotteen. 

Maraton juostiin neljänä kierroksena, joka olikin yllättävän hauskaa. Ensimmäinen puolikas meni sekin ennätysaikaa. Kolmannella kierroksella alkoi jo tuntumaan, mutta kun vauhti pysyi yllä niin viimeisen kierroksen alkaessa tajusin, että tämä todella menee alle neljän tunnin. Maalissa olin ihan pökerryksissä ja jalan lihakset oli tosi kipeät. Kävelin kuin ankka ja taidan kävellä niin huomennakin.

Hyvin järjestetty kisa. Isot kiitokset kannustajille ja Pialle huollosta ennen kisaa. Ja kiskaisin kisan alussa Pialle irtohihat, buffin ja hanskat. Tarkeni ilmankin.

Jätemäki

Takana tunti Jätemäkeä ylös alas.

Jätemäki on oikeasti Malminkartanon täyttömäki Helsingissä. Se on itse asiassa Helsingin korkein kohta. Minun ja Maijan tehtävänä oli juosta tunti mäkeä ylös ja alas. Sehän me tehtiin ja juostiin vielä toinen tunti päälle. Meiltähän tämä käy! Maisemat tuolta mäeltä ovat hienot, ei niitä vaan ehditty paljoa katselemaan.

Todettiin, ettei olla vielä ihan varmoja, että onko hyvä, että Teemu suunnittelee meidän treenejä olleessaan itse lenkillä. Tämäkin idea oli syntynyt 45km polkujuoksulla... Jalkoihin tuli siis voimaa ja iskutusta. Maratoniin on kaksi viikkoa ja sitä ennen purjehdin tämän viikon kaksin Irongirlin kanssa, koska Teemu on Vuokatissa. Ei siis ihan optimaalinen valmistautuminen, mutta näillä merkeillä pelataan. Kekseliäisyys peliin, niin tulee jotakin sinne päin.

Vantaa maratooni lähestyy

Vantaa maratooni lähestyy ja sehän on tarkoitus juosta ennätysaikaan sunnuntaina 13.10. Toivottavasti nyt pysyisin terveenä, vaan eipä siihen asiaan voi ihmeitä tehdä. On nämä syksyn juoksut aina vaan yhtä epävarmoja. Ja varsinkin kun perheestä yksi on muiden räkänokkien kanssa yhdessä päivisin hankkimassa vastustuskykyä oikein urakalla.

Hymy on mairea, kun uudella maastopyörällä saa ajaa. 

Juoksutreenit olen pääsääntöisesti saanut yhdistettyä työmatkoihin, joten illat olen saanut rauhoitettua kotihommiin, eli taukoamattomaan tornin tekemiseen palikoista. Ja lapsonen sitten kaataa sen. Ja saman tien kuuluu komento: "Tätä, tätä!" Meidän lapsonen on altistunut ehkä liikaa urheilutapahtumille, sillä kun jompi kumpi lähtee juoksulenkille, niin Irongirl taputtaa ja yrittää sanoa hyvä, hyvä. Mutta ensi kesänä on asiantunteva kannustaja Frankfurtissa mukana!

Laiskuus kostaantui pari aamua sitten, kun juoksureppu aukesi kesken matkan ja aamupalaleivät (foliossa) lensivät asfaltille. Laiska olin, kun en jaksanut vetää kuulokkeiden johtoa juomapussin letkulle tarkoitetusta reiästä, vaan jätin sen tulemaan vetoketjun välistä. Ei ollut hyvä idea.

Minähän en yleensä kuuntele musiikkia lenkeillä, mutta jotenkin tämä työmatkalenkkeily on erikseen. Jos herää 6.15 ja lähtee ilman aamupalaa juoksemaan, niin saa kai sitä nyt radiota samalla kuunnella. Jos ei kurjuutta halua maksimoida. Pyörällä ajaessani kuuntelen vain toisella korvalla ja silloinkin melko hiljaisella volyymilla, jotta kuulen liikenteen ja muut äänenlähteet.

Juoksemalla kuntoon!

Jalka alkaa olla jo melkein kunnossa. Mustelmat ovat edelleen aika messevät, mutta juosta pystyy jo täysin normaalisti. Aika hurjan näköinenhän tuo kinttu on, jos ajattelee, etten särkenyt mitään pahemmin ja todellakin vain kompastuin.