Kauden ensimmäinen DNS

Näinhän siinä sitten kävi, että Pääkaupunkijuoksu jää juoksematta. Koko viikon piinasi ensin kurkkukipu ja sitten tukkoinen nenä. Ja vaikka tänään sunnuntaina olo on paras, mitä se on koko viikon aikana ollut, niin eipä tässä uskalla lähteä "urheilemaan" asian kanssa. Harmittavaa, varsinkin kun sää on mitä mainioin syyssää. Niin paljon keljuttaa, että en lähde edes katsomaan.

Viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut kuuntelemaan paremmin omaa kehoani ja nytkin se kertoi hyvin selvästi, että ainoa mihin se viikon aikana pystyi, oli työmatkatempoilu ja töiden teko. Kummallista, miten erkaantunut olin aikaisemmin omasta kropasta ja nyt kun olen saanut tehdä sillä töitä, niin fiilisten ja rasituksen tulkinta on ylipäätänsä mahdollista. Uskon vakaasti, että se on urheilun ansiota.

Teemu hoiti perheemme urheilusuoritukset tältä viikolta osallistumalla (ja voittamalla) Lost in Kajaani Adventure -seikkailukisaan. Onnea Pulleille possuille! :D

Hiihtotutkimusleski

Voi voi. Sunnuntaina olisi edessä odotettu urheilutapahtuma, eli Pääkaupunkijuoksun 1/2-maraton. Mutta kuten ehdin jo voivotella, niin lenssu se meinaa vaan kaartaa paikalle. Sunnuntaina juostiin Teemun kanssa 1,5h Puijolla ja jalat oikein kipitti baanaa, mutta nyt on puhti poissa. Saapa nyt nähdä, että tointuuko tästä juoksukuntoon, meneekö lenkkeilyksi vai joutuuko jättämään kokonaan välistä. Tällaistahan se on, kun syksyn puolella yrittää urheilutapahtumiin mennä, niin ei ole takeita etteikö joku pöpö pyyhkäise ylitse.

Harjoittelusta sen verran, että tarkoitus on tuttuun tapaan aloittaa puntti- ja uintikuurilla. Erityistarkastelussa polvi ja sen vahvistaminen (kyllä, edelleen). Uinnssa on tarkoitus saada uintia tasapainoisemmaksi molemmilta puolilta. Toisaalta on ihan kiva taas palata tekemään perustyötä noiden asioiden parissa. 

Kuva voitokkaasta Kuopio Triathlonista kesältä 2011. Tuolloin terve kuin pukki!

Itse asiassa tuli tuossa lenssusta mieleen, että ihmeen terveenä sitä on saanut tänä vuonna ollakin. Liekö tekemistä D-vitamiinin syömisen kanssa, jotan olen ottanut ihan reilusti nyt jo vuoden ajan. Oli vitamiinin ansioita tai ei, niin aion syödä sitä jatkossakin. (Nyt en muuten sitä ole syönytkään!)

Näiden (hajanaisten ja sekavien) ajatusten päätteeksi on hyvä mainostaa tulevia hiihtoleirejä. Siis minun omia leirejä. Olen varannut parit lennot talven kaukokohteeseen Kajaaniin Teemun luokse. Pääsen siis pitämään hyvät hiihtosetit Vuokatissa tänä talvena! Olenkin muuten hieman ihmetellyt, ettei minulle ole tarjottu "Suuri Hiihdon Ystävä" -ansiomerkkiä, sillä olenhan tukenut suomalaista maastohiihtoa niin paljon, että olen jopa lähettänyt rakkaan aviomieheni sitä tutkimaan! Luulisi tulevan hyvää tutkimusta! :D

Jönssin malja

Seuramme triathlonkausi päätettiin legendaarisen Jönssin maljan kilvoittelun tahtiin. Kisa vedettiin kolmihenkisin joukkuein ja jokaisessa joukkueessa oli yksi nainen. Jokainen joukkueenjäsen suoritti peräkanaa yhden lajin kerrallaan, jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan lajiin. Pääsin Harrin hyvän uinnin jälkeen starttaamaan kakkososuudelle kärkipaikalta, mikä kostautui ja uin väärän reitin! Mitä ihmettä! Ei ollut ketään ketä peesata ja tulos oli tässä! Johtoasemaan pitää siis totuttautua tulevia kausia (ja siis Jönssin maljoja varten)! :D

Mahoton molskautus veteen!

Pyöräilyssä olisi ollut hyvä sauma katsoa olisiko kesä tuonut parannusta 10km tempoaikaan keväältä, mutta kuinka ollakaan, ei minulla toiminut takavaihtaja. Mitä ihmettä! Minä amatööri en ollut testannut vaihteita ja tässä nyt sitten tulos. Tosin harvemmin nyt tällaista tapahtuu muutenkaan, mutta huolto petti tässä tapauksessa.

Startti kuin Boltilla.

Juoksuun lähtiessä olin varma, että vähintään putoan lampeen, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Joukkuekavereilta piti pyytää anteeksi, mutta heitä asia nauratti. Joko meidät diskataan, saamme aikasakkoa tai sitten jury ei muista enää koko tapahtumaa! :D Mutta tapahtuma oli oikein hauska ja onneksi elvytimme tämän taas henkiin!

Surullinen ja ikävä viikko huipentui lässähtäneeseen "urheilu"suoritukseen, joka oikeastaan oli nähtävissä. En ole oikein maanantain suru-uutisen jälkeen ollut oma itseni ja se näkyy sähläämisenä ja unohteluna. Mutta elämä jatkuu, vaikka se lattealta kuulostaakin. Huomenna seuraamaan ja kannustamaan TdH-hurjia!

Kuvista kiitos Sisukkaalle!

Triathlon vie ja kuljettaa

Viimeisen reissu meni sitten ns. tuubiinsa, sillä Teemu taisteli +43 asteen helteessä itsensä Challenge Vichyssä toiseksi! Teemulla on nyt takana uskomaton kausi kansainvälisestikin ja olen siitä tietenkin melko leuhkana! :D Se suotakoot minulle muutaman takkuisemman kauden jälkeen. 

Täytyyhän tässä itseänikin kehaista, sillä olen noussut triathlonvaimoilussa aivan uudelle tasolle. Ai miksikö? Lennot, hotellit ja auton vuokraamiset ovat pientä sen rinnalla, kun kisan aikana pystyy kannustamaan, huutamaan väliajat ja sijoitukset sekä nyt aivan uutena featurena myös takana tulevan väliajan sekä pitämään kirjaa sijoituksista ja tuottamaan luotettavaa tulospalvelua tekstiviestein Suomeen sekä Facebookkiin. Yksi asia tosin epäonnistui, valokuvaaminen kisan aikana. Alapuolella todiste siitä, että paineen kasvaessa kokeneempikin triathlonvaimo sortuu ja juoksukuvasta tuli yksi suttutuhru.

Olen aikaisemminkin sanonut, että rankkoja ovat teräsmiesten (ja -naisten) puolisoiden päivät. Herätys kello 04 ja kotiin pääsee (teräsmiehen tasosta riippuen) iltamyöhään. Koko päivä vaihtelevissa sääolosuhteissa ja epäsäännöllisissä "huoltotauoissa". Olen tänäkin kesänä nähnyt kisassa poodiuimille päässeiden miesten rähjäävän huoltajilleen kisan aikana ja tämä on saanut minut tuntemaan suurta sympatiaa. Kun paineet on kovat, niin se purkautuu välillä ikävällä tavalla. Itse en tätä käytöstä ole kokenut ja se johtunee osittain vuosien mittaan hioutuneesta yhteistyöstä ja molemmin puolisesta ymmärryksestä.

Mutta nyt se kuvasikermä Ranskan reissusta, s'il vous plaît:

CREPS oli kisajärjestäjien tarjoama opistotyylinen majoitus.

Uintistartti. Vasemmalla alhaalla näkyy levää ja heinää, jota nostettiin kisapäivään saakka pois vedestä, mutta välillä sitä oli ollut niin runsaasti, että kävelemällä olisi päässyt nopeammin! :) Ei kuulostanut hyvälle. Vesi oli +26 asteista, joten märkäpuvut olivat kiellettyjä.

Tulosseurantakeskus. On meillä välineet. Kännykän timer ja vanha kunnon kynä ja paperi.

Suttutuhru. Kaikkea ei vain voi saada.

Lemmettylä, Bayliss ja Whyte. Ehkä vähän väsyneen näköisiä miehiä.

Palkintojenjako.

Pariisin metrossa.

Päivä kisan jälkeen on hyvä idea kiivetä rappusia torniin...

Ilme, kun tieto peruutetusta lennosta annettiin.

Omat treenit ovat olleet elokuun ajan melko vähissä ja aloitin suosialla off-seasonin. Mietin kyllä edelleen puolimaratonin juoksemista nyt syksyllä. Ensi kesää suunnitellaan kovasti ja innokkaasti. Tänä vuonna triathlonin "takia" tuli vietettyä reilusti yli kuukausi ulkomailla ja nähtäväksi jää päästäänkö ensi vuonna Espanjaan, Saksaan ja Yhdysvaltoihin kisareissuilemaan.

Triathlonvaimosta tulee kuun alusta hiihtotutkimusleski, kun Teemu porhaltaa tutkimaan hiihtoa Vuokattiin. Mutta ennen sitä järjestetään Helsingissä yhdet isoimmista triathlontapahtumista Suomessa, Helsinki City Triathlon!