Jokin aika sitten tiskikoneemme hajosi, tosin perintökaluhan tuo jo olikin. Totuin jo niin hyvin "helppoon elämään" keittiössä, että patistin Teemun konekierrokselle uutta etsimään. Meillähän tämä toimii niin, että se joka ei kodinkoneita käytä, niin ostaa ne. Äkkiseltään ei mitään järkeä, mutta hyvin on toiminut! Yksi syy tähän menettelyyn on varmaankin se, että Teemu on paljon parempi tinkijä ja neuvottelija kuin minä. Tämä uusi vehje on oikein hyvä, tosin yksi omituisuus siinä on. Kolmen tunnin ajastin. Mihinkä ihmeeseen tarvitaan kolmen tunnin ajastinta? Jos koneeseen ei saada kuin yksi aika, niin eikö se sitten voisi olla esimerkiksi yhdeksän tuntia. No, eiköhän tuon asian kanssa pysty kuitenkin elämään.
Yritin muuten vuosia luoda "näennäistä" tasa-arvoa näihin kotitöihin. Mutta eihän se toiminut. Jokainen, joka elää "jonkin sortin" kestävyysurheilijan kanssa, joka tekee niitä hieman pidempiä lenkkejä, tietää, että ajatus ei sunnuntain kääntyessä iltaan enää kovin hyvin toimi. Kun luovutin suosiolla kotitöistä kitisemisen, tuli kotiimme rauha ja järjestys. :D Leikki leikkinä, mutta mitähän tapahtuu, jos/kun itsekin siirryn enemmän tuohon suuntaan ja harjoitusten kesto pitenee? Minkään valtakunnan kone ei saa tätä asuntoa järjestykseen!
Vai siirrynkö kestävyysurheiluun? Vielä viikko, ja sitten olen (jälleen kerran) viisaampi polven tilanteesta. Eilen sentään kävin seuraamassa joukkueemme harjoituksia, sillä täytyyhän joukkueenjohtajan välillä naamansa näyttää. Mutta pelaamankin tekee mieli. Viime lauantaina hävisimme molemmat pelit Joroisissa, eli köplästi kävi.
