Meidän malli

Jokin aika sitten tiskikoneemme hajosi, tosin perintökaluhan tuo jo olikin. Totuin jo niin hyvin "helppoon elämään" keittiössä, että patistin Teemun konekierrokselle uutta etsimään. Meillähän tämä toimii niin, että se joka ei kodinkoneita käytä, niin ostaa ne. Äkkiseltään ei mitään järkeä, mutta hyvin on toiminut! Yksi syy tähän menettelyyn on varmaankin se, että Teemu on paljon parempi tinkijä ja neuvottelija kuin minä. Tämä uusi vehje on oikein hyvä, tosin yksi omituisuus siinä on. Kolmen tunnin ajastin. Mihinkä ihmeeseen tarvitaan kolmen tunnin ajastinta? Jos koneeseen ei saada kuin yksi aika, niin eikö se sitten voisi olla esimerkiksi yhdeksän tuntia. No, eiköhän tuon asian kanssa pysty kuitenkin elämään.

Yritin muuten vuosia luoda "näennäistä" tasa-arvoa näihin kotitöihin. Mutta eihän se toiminut. Jokainen, joka elää "jonkin sortin" kestävyysurheilijan kanssa, joka tekee niitä hieman pidempiä lenkkejä, tietää, että ajatus ei sunnuntain kääntyessä iltaan enää kovin hyvin toimi. Kun luovutin suosiolla kotitöistä kitisemisen, tuli kotiimme rauha ja järjestys. :D Leikki leikkinä, mutta mitähän tapahtuu, jos/kun itsekin siirryn enemmän tuohon suuntaan ja harjoitusten kesto pitenee? Minkään valtakunnan kone ei saa tätä asuntoa järjestykseen!

Vai siirrynkö kestävyysurheiluun? Vielä viikko, ja sitten olen (jälleen kerran) viisaampi polven tilanteesta. Eilen sentään kävin seuraamassa joukkueemme harjoituksia, sillä täytyyhän joukkueenjohtajan välillä naamansa näyttää. Mutta pelaamankin tekee mieli. Viime lauantaina hävisimme molemmat pelit Joroisissa, eli köplästi kävi.

Toistuuko tämä valmistautuminen tänä vuonna? :)

Kotiinpaluu

Kotona jälleen! Reissu oli aivan loistava, mutta reilun parin viikon jälkeen täytyy myöntää, että kotiinkin oli mukava tulla. Teemusta näki jo viimeisinä päivinä, että kunnon treenit houkuttelisivat ja nyt lauantaina ja sunnuntaina miestä ei ole paljon kotona näkynytkään. Aivan kuin mieheltä olisi otettu tulpat pois ja nyt pystyy laittamaan taas täyttä ravia! :D

Omasta näköskulmasta matka oli rauhallinen. Kun muut kävivät juoksemassa, tein minä sisällä lihaskuntotreeniä ja luin kirjoja. Päreet meinasivat palaa vain kerran (uskokaa tai älkää) silloin, kun Teemu tuli lenkiltä takaisin retostellen, että olivat juosseet Slovakiaan ja takaisin... Olisihan tuollainen reitti käynyt minullekin!

Seuraavassa muutamia otoksia:

Lähdössä Zwardoniin Katowicesta, opiskeluaikaisen asuntolan pihalta.

Hiilivoimala.

Zwardonin kylä.

Vuokraamamme talo. Ikää reilut 100 vuotta.

Ennen joululahjojen avaamista täytyy laulaa tietty määrä joululauluja (Puola).

Juanin ja Edytan suosikkisuklaa.
Lahja teräsmiehelle.

Espanjalaisia herkkuja.

Talo lämmitettiin hiilillä.

Muut urheilemassa, minä oman aktiviteetin parissa.

Ulos ja rinteeseen. Nelivedolla pääsee pitkälle, kunhan ottaa tarpeeksi rauhallisesti.

Sekalainen sakki kiertää joulun jälkeen taloissa laulamassa joululauluja ja saa vastineeksi zloteja.

Suomesta poiketen aurinko lämmitti mukavasti joulukuun pakkasessa.

Zurek-keitto, joka tarjotaan leivän sisälle laitettuna. Ehdoton suosikki.

Uutena vuotena noudatettiin espanjalaista tapaa, eli kellon lyödessä kaksitoista kertaa syödään jokaisen lyönnin mukana yksi viinirypäle. Espanjan TV:n kautta homma hoidettiin asianmukaisesti.

Hyvää uutta vuotta!


Nintendo Wii oli kovassa käytössä. Kuvassa kello j0 01.00 lähtöä edeltävänä yönä.

Paljon oli siis hienoja hetkiä. Nyt on edessä paluu arkeen ja sorvin ääreen. Uuden vuoden lupauksena itselleni luvaten: gradu otetaan ykkösasiaksi. Polvi kuntoutetaan ja mietitään, että miten kisataan ensi kesänä, ja missä lajeissa. Blogia päivitetään myös, sillä asioita tuntuisi taas olevan.

Vielä kerran kuitenkin kaikille: hyvää uutta vuotta 2008!

Terveiset Puolasta

Matka oli toki hieman hankala, mutta siitä selvittiin. Varsovassa ja Katowicen lentokentällä palvelu pelasi ja pääsimme aina kaikkien jonojen ohi, joka sitten osaltaan oli kyllä myös hieman "noloa". Loppuhuipennus oli Katowicen kentällä odottava pyörätuoli. Odotukseni kääntyivät siis päälaelleen, sillä etukäteen odotin vaikeuksia juuri Puolan päässä ja siellä asiat sujuivat ihan parhaiten!

Teemu on myös kirjoittanut reissumme alkutaipaleesta ja kirjoituksessa on myös todella edustava kuva allekirjoittaneesta (varmaankin jotenkin salakavalasti käsitelty). Toivottavasti saamme otettua kuvia myös hyvistä ja kauniista asioista, joita täällä myös on. Tänään on vuorossa ekskursio Mecaluxin tehtaalle, ja paljon muuta! Eilen tapasin myös viiden(?) vuoden tauon jälkeen Lucan ja Marthan, jotka opiskelivat aikoinaan täällä kanssani. Molemmat ovat nyt töissä Puolassa. Ihastuivat siis ikihyviksi, kuten minäkin.

Tehtaalle menemme, sillä ystävämme Juan on siellä TJ:nä ja huomenna jatkamme matkaa kohti vuoria. Tehtaalta Teemu saakin pakun ajettavakseen... 10 hengen seurueemme osti jo etukäteen kolme kärryllistä ruokaa ja juomaa joulua varten, joten varmaa on, että ainakin syömme hyvin! :) Meidän panos tuohon espanjalais-puolalais-suomalaiseen joulupöytään on glögi. Torttujakin oli tarkoitus tuoda, mutta sitten nämä "vaivaistelut" estivät jalot suunnitelmat.

Ja ne lahjat, ne hoidettiin hienosti viime tiistaina! ;D

Lähtö

Tässä olikin pari päivää, ettei tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut. No, molempia kokeilin eikä kumpikaan oikein auttanut. Lopputulos kuitenkin on, että tänään 23.00 suuntaamme bussilla kohti Helsinki-Vantaata ja sitten Puolaan.

Maanantaina lääkäri ei ollut tyytyväinen polven paranemiseen. Eilen sitten kävin Mehiläisessä ortopedillä ja sain mukaani saranallisen polvituen (asteita 0-60), joten pidetäänkin sitten yötä päivää seuraavat neljä viikkoa. Neljä viikkoa! Mutta matkaan päästään ja polveenkin yritetään nyt ensin konservatiivista hoitoa, mutta uusi aika on jo varattu ja katsotaan sitten, että onko tämän kauden pelit pelattu.

Päivittelen, jos ja kun siihen on mahdollisuus Puolasta käsin seuraavan kerran!

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!