Sunnuntain suosikit

Eli tentit on nyt tentitty. Harmiksemme, totta kai, tuli vielä flunssa, mutta vieläkään en suostu lannistumaan. Tänään vietimme siivous- ja pakkauspäivää, tosin Teemulla petti hermo kuuden jälkeen ja hän lähti ajamaan (cyclocross)pyörällä. Se hänelle sallittakoot, sillä toiminta päivällä oli oikein mallikasta. Flunssan jälkihöyryissä taisi kuitenkin topata aikalailla päällensä, joten saas nähdä onko lämpöhalvaus ollut lähellä.

Muuten sunnuntai on mennyt penkkiurheilun parissa. Naisten ja miesten sprinttihiihdot, yhdistetyn kisa, alppihiihtoa sekä Ruotsi-Suomi jääkiekkomatsi. Tosin sillä aikaa, kun Teemu haki kiinalaisesta päivän ruoan, katsoin Serranon perheen... :D Kai sitä urheilua sitten jotenkin muuten pitää harrastaa, kun ei itse pysty osallistumaan.

Ja vielä vähän vaivaisosastoa: Huomenna minulla on sitten heti aamusta lääkäri. Viikonlopun aikana olen pikkuisen varannut painoa jalalle, mutta uskallusta ei kyllä vielä löydy enempään. Polveen on myös vihlonut satunnaisesti, mitä ei tapahtunut aikaisemmin... Yksi maallikkodiagnoosi oli, että nyt se sitten varmaan paranee. Sopii toivoa! :)

Ja ne lahjat, ne lahjat. Huomenna.

Vuoden viimeinen tentti

Miten juhlallista! Huomenna on siis vuoden viimeinen tentti, tieteenfilosfia, jota olenkin jo kivasti roikotellut ohjelmistossa. Eilen sain kirjankin, joten mikäs hätä tässä! ;) Kerrankin kävi kyllä niin, että lukemiseen oli motivaatiota, koska muuta ei voinut tehdä ja kun sijoitti itsensä esimerkiksi sohvalle, niin eipä siitä niin vain hypätty koneen äärelle. Tosin kannettava oli lähellä, mutta vain hätätapauksia varten.

Hätätapaus niiden lahjojen suhteen häämöttää tulevaisuudessa, eli viikonlopussa. Teemukin meni "valehtelemaan" asiasta (eli että ostaa itse lahjat kummilapsille) erään lehden haastattelugallupissa. ;D Juttu löytyy täältä. Kovassa porukassa muuten pääsi joulusuunnitelmiaan kertoilemaan! :) Tosin tuskin me siellä Puolassa pakoon joulua päästään, pikemminkin päinvastoin.

Neiti S ehdotti edellisen postauksen kommentissaan, että minun pitäisi unohtaa pulkka ja hommata Puolan vuorille ahkio. Aion ottaa ehdotuksen erittäin vakavasti. Myös jotain muuta lämmikettä kuin lampaanvilla olisi myös hyvä ahkioon saada! ;)

Jänöjussin mäenlasku

Puolaan lähtö on ensi viikon keskiviikkona ja tällä hetkellä eteneminen tapahtuu ainoastaan kepeillä. Harmittaa hurjasti, mutta eihän tälle mitään mahda. Laskettelusuksien sijasta mukaan täytyy ottaa pulkka ja patikointi vaihtuu takan edessä istumiseen. Ei toisaalta yhtään hullummat vaihtoehdot, vai mitä!

Polven tilanteesta sen verran, että kävin lääkärissä eilen ja menen uudestaan viikon päästä. Samana päivänä kun lähtö on, käyn vielä ortopedillä, joka päättää sitten jatkosta (magneettikuvauksesta jne.). Jalalle en saa varata ja polven ei tulisi liikkua. Näyttää siltä, että polvessa olisi jotakin muutakin kuin se, että lumpio kävi pois paikaltaan, mutta se nähdään myöhemmin.

Joululahjat ovat muuten edelleen ostamatta. Viimeksi, kun Teemun kanssa lähdettiin oikein asioiksemme lahjoja ostamaan, oli tuloksena nahkakengät Teemulle... Eikä ainoatakaan joululahjaa! Eli mielenkiintoisia aikoja on edessä, sillä lupasin ne hoitaa itse. Ehkä meidän "kodinhengetär" suostuu auttamaan, tilanteeni huomioonottaen.

Huonommin ei voisi enää mennä

Valitettavasti näin on. Eilisen piti olla juhlapäivä. Oma kotiturnaus ja kaksi kotipeliä. Aamu oli hauska laitellessamme turnauspaikkaa kuntoon joukkueen kanssa ja alkulämmittelyt sujuivat hyvin. Ensimmäistä erää oli pelattu noin 10 minuuttia, kun lähdin nousemaan hyökkäykseen pallon kanssa, laidan vieressä. Mutta polveni ei ollut asiasta samaa mieltä, tai oli sitten muuten vain yhteistyökyvytön, sillä sain aivan "aitopaikalta" seurata, miltä näyttää, kun polvilumpio menee pois paikaltaan ja kääntyy ulospäin. Eilisen perusteella voin kertoa, että pahalta näyttää ja kuulostaa. Salibandyssa tulee paljon kovassa vauhdissa tapahtuvia suunnanmuutoksia, jotka jo sinänsä ovat riskialttiita, mutta nyt tuohon liikkeeseen tuli myös kierto, joka ilmeisesti aiheutti lumpion irtoamisen paikaltaan.

Kuten arvata saattaa, niin paha olohan siinä lattialla maatessa tuli, varsinkin kun silmissä vilisi leikkauspöytä ja muut kauheudet. Mikä oli erikoista, niin kyllä sen heti tiesi ettei mistään "normaalista" haaverista ollut kyse. Kipu oli ennen kuulumaton ja itku pääsi. Ambulanssillahan sitä sitten lähdettiin KYSille, missä todettiin, että mitä ilmeisemmin mitään ei ole mennyt rikki, siis kudosten ja kiinnikkeiden lisäksi. Kyllähän jonkun paikan pitää antaa periksi, että polvilumpio voi lähteä omille teilleen. Paha olisi todella ollut, jos luuta olisi mennyt rikki. Sitten leikkauspöytä olisi ollut suuntana.

Nyt sitten vasen polvi on täydessä levossa. Yö oli kauhea ja ei tämä aamukaan ole kovin hienosti sujunut. Liikuntakyvyn merkityksen huomaa aina vasta silloin, kun sen osittainkin menettää. Ainakin kolmen viikon lepo on edessä. Ei tarvitse Puolaan ottaa siis lasketteluvälineitä. Pikkuhiljaa sitten vesijuoksua ja kuntopyörää. Lisäksi jatkossa täytyy varmasti kuntouttaa ja parantaa (edelleen) lihaskuntoa varsinkin jaloissa.

Aamupalalla nauratti, että on meilläkin työnjako: Teemu urheilee ja minä saan kaikki urheiluvammat. Alkaahan tämä kyllä tympäistä, mutta minkäs teet! Joukkuekavereita kiittäminen, että hoitivat välittömästi kylmää ja Buranaa, sekä osasivat rauhoitella. Mutta se kannustaminen vasta saikin "tipan linssiin". Nyt on muuten Teemun vuoro toimia huoltajana.