Huonommin ei voisi enää mennä

Valitettavasti näin on. Eilisen piti olla juhlapäivä. Oma kotiturnaus ja kaksi kotipeliä. Aamu oli hauska laitellessamme turnauspaikkaa kuntoon joukkueen kanssa ja alkulämmittelyt sujuivat hyvin. Ensimmäistä erää oli pelattu noin 10 minuuttia, kun lähdin nousemaan hyökkäykseen pallon kanssa, laidan vieressä. Mutta polveni ei ollut asiasta samaa mieltä, tai oli sitten muuten vain yhteistyökyvytön, sillä sain aivan "aitopaikalta" seurata, miltä näyttää, kun polvilumpio menee pois paikaltaan ja kääntyy ulospäin. Eilisen perusteella voin kertoa, että pahalta näyttää ja kuulostaa. Salibandyssa tulee paljon kovassa vauhdissa tapahtuvia suunnanmuutoksia, jotka jo sinänsä ovat riskialttiita, mutta nyt tuohon liikkeeseen tuli myös kierto, joka ilmeisesti aiheutti lumpion irtoamisen paikaltaan.

Kuten arvata saattaa, niin paha olohan siinä lattialla maatessa tuli, varsinkin kun silmissä vilisi leikkauspöytä ja muut kauheudet. Mikä oli erikoista, niin kyllä sen heti tiesi ettei mistään "normaalista" haaverista ollut kyse. Kipu oli ennen kuulumaton ja itku pääsi. Ambulanssillahan sitä sitten lähdettiin KYSille, missä todettiin, että mitä ilmeisemmin mitään ei ole mennyt rikki, siis kudosten ja kiinnikkeiden lisäksi. Kyllähän jonkun paikan pitää antaa periksi, että polvilumpio voi lähteä omille teilleen. Paha olisi todella ollut, jos luuta olisi mennyt rikki. Sitten leikkauspöytä olisi ollut suuntana.

Nyt sitten vasen polvi on täydessä levossa. Yö oli kauhea ja ei tämä aamukaan ole kovin hienosti sujunut. Liikuntakyvyn merkityksen huomaa aina vasta silloin, kun sen osittainkin menettää. Ainakin kolmen viikon lepo on edessä. Ei tarvitse Puolaan ottaa siis lasketteluvälineitä. Pikkuhiljaa sitten vesijuoksua ja kuntopyörää. Lisäksi jatkossa täytyy varmasti kuntouttaa ja parantaa (edelleen) lihaskuntoa varsinkin jaloissa.

Aamupalalla nauratti, että on meilläkin työnjako: Teemu urheilee ja minä saan kaikki urheiluvammat. Alkaahan tämä kyllä tympäistä, mutta minkäs teet! Joukkuekavereita kiittäminen, että hoitivat välittömästi kylmää ja Buranaa, sekä osasivat rauhoitella. Mutta se kannustaminen vasta saikin "tipan linssiin". Nyt on muuten Teemun vuoro toimia huoltajana.