lauantai 16. toukokuuta 2015

Harjoittelu, perhe ja ajankäyttö

Minulta kysytään usein, että miten aikani riittää treenaamiseen. Siihen varmasti liittyy myös se tieto, että en suinkaan ole perheestämme se, jonka käytettävissä oleva aika hupenee eniten harjoitusten parissa ja että olen itse työssäkäyvä ihminen. Lisäksi kysyjä (aina muuten nainen) usein lisää, ettei haluaisi sen oman treeniajan olevan poissa perheeltä yleisesti.

Vastaus on samalla yksinkertainen ja hyvin monimutkainen. On ihan selvää, että meillä kaikilla on sama määrä tunteja vuorokaudessa käytössämme. Suurimman osan "pitää" käydä töissä, joten sinne menee iso siivu tunneista. Sitten pitää syödä, joten kaupassakin pitää käydä ja kodinhoidollisia asioita pitää toimittaa säännöllisesti myös. Nukkuakin pitää, joten tästä kaikesta poikii kysymys, miten ihmeessä?

Puijon polut -polkujuoksukisa juostiin tänään, yllätys yllätys, Puijolla.

Minun mielestäni kysymys on organisoimisesta. Vähän niin kuin "have a plan and stick to it". Treenit (ja muut menot) kalenteriin ja siinä suunnitelmassa pysytään. Tämä on siis kaiken lähtökohta. Työmatkojen hyödyntäminen on avainasemassa. Pyörällä tai juosten. Tai sitten niin, että menee suoraan töistä esimerkiksi uimaan tai salille. Jos kotona joutuu neuvottelemaan treeniajasta, niin asia on tietysti kimurantimpi, enkä tiedä sellaisesta mitään. Toivoisi sellaisessa tilantessa tietysti löytyvän ymmärrystä yleisesti omille harrastuksille ja oman ajan tarpeelle.

Toki pitää huolehtia siitä, että töistä lähtee treeneihin mahdollisimman hyvin valmistautuneena. Ei esimerkiksi nälkäisenä ja janoisena. Kaikki treenikamat mukana ja ajatus kirkkaana. Työasiat voi odottaa ja kotona pärjätään oikein mainiosti. Ja jos ei pärjätä, niin aika opetella sitäkin. (Viimeinen siis, jos on lapsia. Toivottavasti yksin kotiin jäävät aikuiset pärjäävät ilman huolehtimista.) Aivan huipputilanne on, jos isovanhemmat (tai muu verkosto) pystyvät osallistumaan elämään ja helpottamaan arjen aikatauluja ainakin silloin tällöin. Tämä on myös elintärkeää silloin, jos molemmat vanhemmat starttaavat samaan kisaan.

Tärkeää on myös, että käytettävissä oleva aika käytetään tehokkaasti. Esimerkiksi triathlonissa ei oikeasti ole kyse tuntien keräilystä, vaan tarkoituksenmukaisten harjoitteiden tekemisestä, jotka vievät kohti asetettua tavoitetta. Tästä on paljon hyviä esimerkkejä. Tässä luonnollisesti auttaa esimerkiksi hyvä valmentaja. Keskitytään tekemiseen eikä siihen paljonko joku muu on, tai joskus itse, harjoituspäiväkirjaan tunteja merkinnyt. Tavoitteita voi luonnollisesti olla niin paljon kuin on ihmisiäkin. Kuka motivoituu mistäkin.

Ehkäpä tämä yleisestikin koskettaa enemmän naisia ja erityisesti äitejä. Työn ja kodin välillä sukkulointi voi jo itsessään aiheuttaa ihan tarpeeksi paineita ja riittämättömyyden tunnetta. Jos nainen on valinnut triathlonin, tai triathlon valinnut naisen, niin se kuitenkin on laji, joka vaatii jonkinlaista aikapanostusta. Juoksu on aikatehokasta, mutta uinti ja pyöräily vievät enemmän aikaa. Itse pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että saan toteuttaa itseäni myös muualla kuin kotona ja töissä. Olen parhaimmillani silloin kaikissa kolmessa. Jos joku noista kolmesta poistetaan elämästäni, voin pian huonosti ja sitten koko perheellä on huonot tunnelmat. Tavallaan itsensä tuntemisesta kaikki lähtee. Mikä minulle on tärkeää? Harjoitteluun käytetty aika ei ole pois perheeltä, jos se antaa virtaa ja yleistä hyvinvointia ympäristöön.

Joudun kai tähän loppuun laittamaan eräänlaisen vastuuvapauslausekkeen. En neuvo ketään, mutta kerroin edellä siitä, mistä itse parhaiten tiedän, eli omasta elämästäni. 

5 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus Arja! Voin todellakin yhtyä noihin ajatuksiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Sitten olin varmasti oikeilla jäljillä. :-)

      Poista
  2. =) ...odotahan vaan kun Irongirl sanoo eka kerran äidin pimahdellessa kotona pikkuasioista että "äiti - sun pitäis nyt varmaan mennä pitkkälleeee pyöräleenkilleee!". Muistan kun Jenssi pari vuotta sitten noin kommentoi! Ja oikeassa oli! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaa... Aivan. Nyt Teemu on hoitanut sen sanomisen vielä. :D

      Poista
  3. Järjestelykysymys. Ja vähän itsekurikysymys myös, pitää mennä silloin kun voi, vaikkei huvittaiskaan.

    VastaaPoista

Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!