(Kunto)urheilijan pohdiskelua

Urheilun saralla on itselläni kovat pohdinnat menossa. Mitä tehdä jatkossa? Vaikka polvi on kuntoutunut suhteellisen hyvin ja nopeastikin, niin salibandykentille palaaminen arveluttaa. Olisiko sitten kestävyysurheilusta minulle harjoittelumuodoksi? Pari vuotta olen jo juoksennellut ja viime syksynä porhalsin ensimmäisen puolimaratonini. Aika oli mitä oli (noin 2,5 h), mutta se oli itselleni iso juttu. Tänä vuonna oli tarkoitus juosta maratoni, mutta se kariutui tähän polven rikkoutumiseen.

Tuntuu hassulta, mutta olen vasta nyt itse ymmärtänyt triathlonharjoittelun monipuolisuuden ja hauskuuden. Myös vaparin harjoittelu tuo rutkasti haastetta ja ainahan on mukava oppia uutta. Milloinka on sopiva aika liittyä johonkin seuraan ja milloinka on sopiva aika lähteä esim. yhteislenkille? Jotenkin on tunne, että juuri tärkeä alkutaival tulee räpiköidä läpi yksin, jotta pystyy liittymään erilaisiin porukoihin ja lähteä sitten kehittämään itseään varteenotettavana kuntourheilijana. Itselläni on hyvin realistinen käsitys omasta tasosta ja en haaveilekaan vuosia jo harjoitelleiden kanssa polskimisesta, mutta jossakin vaiheessa sekin varmasti auttaisi. Lisäksi olen aina ollut vankasti mukana seuratoiminnassa, eli urheiluseuraan kuuluminen ja seuratyötä tekeminen on luontainen osa harrastustoimintaa. Mitä siis tehdä?

Pohdinnat sikseen. Tänään oli sitten (tämän tutkinnon) viimeiset luennot. Enää on jäljellä muutama seminaari ja kolme tenttiä. Ja se gradu, mutta se on kyllä hyvässä vauhdissa, jos motivaatio vain pysyy yllä. Kuukauden päästä ollaan Lanzarotella, ja tässäpä muutamia kuvia vuoden takaa: