Kaksi kuukautta kesän H-hetkeen!

Frankfurtin Ironmaniin on aikalailla tasan kaksi kuukautta. Nopeasti se vuosi vain menee ilmoittautumisesta itse kisaan. Fiilikseni ovat hyvät. Olen saanut tehtyä laadukkaita treenejä useamnan kuukauden, testeissä tulokset ovat parantuneet uskomattoman paljon ja painokin on viime täyttämatkaa edeltävään aikaan verrattuna pudonnut 3kg. Painoa en ole yrittänyt mitenkään erityisesti pudottaa, mutta jos niin haluaa tehdä on se syytä tehdä harjoituskaudella eikä kisakaudella. Kilot ovat lähteneet ns. normaalilla, perusterveellä ruokavaliolla ja treenillä.

Onnistunut leirikin kohottaa tunnelmia, ne tunnit kun purasevat, niin tässähän alkaa olla Lemmettylän akka (ja ukko) ihmeissään. Leirin jälkeen pidin matkustuspäivän lisäksi kolme lepopäivää ja ne kaikki tulivat tarpeeseen. Vappupäivänä juoksimme Maijan kanssa 1,5h wappuhölkän eikä kumpikaan vielä päässyt kehumaan tuoreita jalkojaan. Kuitenkin jo tänään työmatkajuoksu sujui kevyemmissä tunnelmissa. 

Nyt viikonloppuna on luvassa uintipainotteinen viikonloppu Kuopiossa. Johonkin väliin on tarkoitus käydä myös salilla. Sääennusteiden mukaan jätin sekä triathlonpyörän että maastopyörän kotiin, mutta pyörää on nyt niin hyvin alla, ettei se juurikaan harmita. Ja ei ainakaan silloin, jos lämmintä on +4 ja vettä sataa. 

Ensi viikolla suuntaamme Pian kanssa Hyvinkäälle Spring Adventureen. Suunnistus taitaa nyt jäädä vähän vähälle, mutta korvaamme sen paremmalla fysiikalla ja melonnalla verrattuna viime vuotiseen. Keväällä ohjelmassa on myös HelTri-Cupin osakilpailuja (odottamani 10km tempo) ja kesäkuun alussa Pirkan Pyöräilyn 217km. Joku riatlooni olisi tarkoitus myös tempaista ennen Frankkia, mutta mikä!? Tämä meidän perheen treenaaminen onnistuu hyvin kurinalaisella suunnittelulla ja aikataulutuksella. Siksipä omat "pikkukisani" odottavat Teemun kalenterin varmistumista, mutta ehtiihän tuota.

Team Elina Jouhki - PinkWheels

Kuten jo viime postauksessa kirjoitin, kuulun Team Elina Jouhkiin. Tämä asia ansaitsee ihan oman postauksensa, mutta olin täydellä tohinalla mukana, että halusin kirjoittaa asiasta heti.

Olimme tosiaan Elinan kanssa yhteyksissä, kun viime vuonna ilmoittauduimme 2014 Frankfurtin Ironmaniin. Lupasin, että osallistun pinkkiin tempaisuun rintasyövän ehkäisemisen puolesta yhdessä hänen ja muiden urheilijoiden kanssa. Sittemmin Elina on sairastanut leukemien, johon hän sai kantasolusiirron joulukuussa 2013. Kaikki näytti hyvältä alkuvuodesta, mutta nyttemmin ilmeni, että leukemia on uusiutunut.

Koska Elina ei pääse urheilemaan, Team Elina Jouhki tekee sen hänen puolestaan. Tiimiläiset omistavat harjoituksensa ja kisansa Elinalle. Frankfurtin kisan omistaminen Elinalle tekee siitä erityisen tärkeän myös minulle itselleni. Samalla ajattelen läheisiäni, jotka ovat käyneet tai käyvät omaa taisteluansa syöpää vastaan. Pari vuotta sitten pidimme yhdessä Teemun kanssa Roosa Nauha -rannekkeita tukiessamme läheisemme sittemmin voitettua taistelua rintäsyöpää vastaan. Rannekkeita ei otettu pois, ne kuluivat ja tippuivat itsestään.

Elinan motto on: 

”Life may not be the party we hoped for, but while we are here, we might as well dance.”

• Elinan FB-sivut
• Team Elina Jouhki -keräys
• Suomen Roosa Nauha -kampanja
• SPR:n kantasolurekisteri
• Baban blogissa lisää Team Elina Jouhkista 

Leiri takana- mielenkiintoinen kesä edessä

Calellan leiri on nyt takana ja kaikki meni suunnitellusti. Aivan mahtava reissu ja Teemun vanhemmat pitivät huolta Irongirlin päiväohjelmasta sillä välin kun me hikoiltiin muissa merkeissä eli treeneissä. Aivan erityiseksi tämän leirin teki (edellisten lisäksi) se, että pääsimme yhdessä Maijan kanssa toteuttamaan Teemun huolellista leirisuunnitelmaa.

Säät suosivat pääosin eikä yhteen treeniä jäänyt sen puolesta tekemättä. Muutaman tunnin odottamisen jälkeen pääsimme matkaan niinä muutaman aamuna, kun sää oli sateisempi. Aurinkoa ja hellettä riitti ihan kiitettävästi, ainakin vuoripäivänä. 

Leiriin valmistautuessa ohjelmassa oli matkustuspäivän lisäksi kaksi lepopäivää, jotta kroppa pystyy ottamaan tulevan rasituksen vastaan. Kuuden leiripäivän aikana treeniä tuli yhteensä n. 25 tuntia. Ensimmäisenä päivänä ajettiin 4h "totuttelulenkki" kohtuullisen tasaisella. Toisena päivänä pysyttiin käytännössä vielä tasamaalla 5h verran. Kolmantena päivänä ajettiin ns. voimanousua ("täydet tuumat"), jonka jälkeen juostiin 1h sisältäen 4 x (10min alle 5min/km + 5min alle 6min/km). Illalla vielä uitiin 1,5km suurelta osin räpylöillä. Perinteisesti neljäs päivä on pyörätön päivä, joten aamulla 1h juoksua ja illalla 2km uinti ja pieni jumppa. Viidentänä päivänä oli edessä vuoripäivä. Nousumetrejä tuli 1540 ja aivan mielettömät tunnelmat koko päivän! Kuudentena päivänä oli edessä ns. vaihtoharjoitus, eli leirikisa. Ensin ajettiin 30km, juostiin 30min, ajettiin 30km ja juostiin 30min. Tässä huomasin, että pyörävauhdissa on tapahtunut tosi ärreetä kehitystä, sillä jaksoin itsekseni jauhaa 30km/h-vauhtia koko setin ajan eikä juoksukaan siitä kärsinyt.

Leiristä jäi tosi hyvät fiilikset ja Frankfurtin kisaa varten ollaan juuri oikealla tiellä. Jos 12h alitusta lähtee tavoittelemaan, niin kaikki saakin mennä juuri näin putkeen. 

Fisut 50m ulko(!)altaalla.

Vahinkokuva, mutta ihan hauska.

Tuolta vuorelta me tultiin. Vuoret eivät anna armoa. Vaikea sanoa kumpi on "kivempaa", nouseminen vai laskeminen.

Kylläpä naurattaa. Luulimme, että nousu loppuisi jo, kun kaksi tuntia olimme nousseet. :D

Merinäköala.

Baba Lybeck kirjoitti blogissaan Team Elina Jouhkista. Olimme Elinan kanssa yhteyksissä ilmoittautuessamme yhtä aikaa 2014 Frankfurtin Ironmanille viime vuonna. Silloin puhuimme rintasyövän ehkäisemiseksi kampanjoimisesta. Itseänikin lähipiirissä tuo asia oli koskettanut, joten olin valmis lähtemään mukaan. Nyt asia on saanut uuden käänteen Elinan sairastuttua toistamiseen leukemiaan ja minulle on kunnia-asia olla mukana Team Elina Jouhkissa, joten #PinkWheels -teema tulee näkymään tässäkin blogissa. Tulen omistamaan tulevan Frankfurtin Ironmanin Elinalle. Samalla liikutaan Suomen Roosa Nauhan ja SPR:n kantasolurekisterin puolesta. Team Elina Jouhkia voi tukea osallistumalla keräykseen. Itse osallistun keräykseen harjoitusleirillä kerättyjä tuntia vastaavalla määrällä.

Kovasti juoksua

Tosi erikoinen viikko on onnellisesti takana. Tosi hyviä treenejä, HelTri-Cupin 6km juoksu Pirkkolassa sekä lauantain maagisen hyvä treenipäivä, joka huipentui hauskaan iltaan Kehänvarsijuoksussa, mutta kääntyi sitten vähintäänkin tyhjentävään yöhön...

Tiistaina kokoonnuttiin Pirkkolassa, Helsinki Triathlon toisessa osakilpailuissa, juoksemaan 6km. Onhan se aikamoista ravia niissä maastoissa. Viime vuonna kun juoksin 30.36 oli mukana 10kk ikäinen vauva. Lupasin etukäteen, että alan parkua jos ei mene alle 30min. Ei tarvinnut parkua! Vaikka viralliset tulokset eivät vieläkään (what?!) ole sivuilla, niin mitä todennäköisimmin ajasta putosi 2min30s, joka tietysti on aika reilusti tuolla matkalla. Hyvä kesä tiedossa!

Lauantaina ajoin maasturilla kahdeksaksi Mäkelänrinteeseen. Maijan kanssa vedettiin tehoja altaassa (2500m), joka kyllä kostautui hieman myöhemmin. Hallilta suoraan melomaan ja aivan huikea 1,5h reissu, josta Pia kirjoittikin jo kuvineen täällä. Siitä sitten vielä kotiin maasturilla, ja näin kasaan oli tullut melkein 4,5h tuntia treeniä! Olin niin muikeena kotona, kun ehdin vielä lapsosen päiväuniaikaan itsekin ottamaan torkut.

Illalla menimme vielä Kehänvarsijuoksuun, missä Teemu juoksi 10km. Teemu vetikin niissä olosuhteissa aika kovan ajan 35.29. Irongirlin kanssa työnsimme rahaa uuden lastensairaalan keräyslippaaseen ja hyvin oli keräys tuottanut tulosta, koska se oli jo vaikeaa.

Kehänvarsijuoksun 10km startti.

Ilta kääntyi minun osaltani tosiaan posliinin halailuun veeseen puolella. Omituinen juttu, mutta saattoi johtua siitä, että join aivan liian vähän nestettä aamupäivän liikuntojen aikana, jolloin ruoansulatukseen tuli "häikkää". Oli mitä oli, se meni nopeasti ohi. Tältä päivältä jäi pitkä juoksu välistä ja treeniä kertyi n. 9h tällä viikkolla. Tulevalla viikolla etelän lämpöön! Jeih.