Olympialaiset päättyvät - jihuu

Uskomatonta, mutta totta. Sotshin olympialaiset loppuvat huomenna sunnuntaina. Odotan, että tuliaiset 3,5 viikon jälkeen ovat vähintäänkin kohtuulliset ja lisäksi saan diploomin Olympiakomitealta (Suomen riittänee) osoittamastani tuesta joukkueelle. Ehe ehe...

Vai sainko jo viime vuonna Sotshin tuliaiset?!

Asiasta toiseen. Olen nyt parin viikon ajan noudattanut leivätöntä ruokavaliota. Asia lähti kollegan kanssa tehdystä sopimuksesta, mutta aika valaisevaa on ollut nähdä leivän rooli omassa ruokailussa. Alkuun olin vähän ymmälläni, että mitä ihmettä nyt söisin, mutta pian rahkat, marjat, hedelmät, maustamaton jugurtti ja siihen sotkettu puuro sekä kananmunat ja riisikakut olivat osa "dieettiäni". Marjoja ja hedelmiä tulee syötyä kyllä hurjan paljon enemmän, vaikka kohtuullisesti söin niitä aikaisemminkin. Ihan hyvät tunnelmat asiasta, eikä vähiten sen takia, että paino on tippunut kaksi kiloa. Lukemiin, joita en ole puntarissa nähnyt, no, vuosiin. 

Muutenkin treeni on purrut ja alkaa olla sellainen tunne, että en ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa. Tai oikeastaan niin, että tulen olemaan kevään jälkeen vielä tosi hyvässä kondiksessa. Eihän nyt vielä pidä olla tähtitikissä! Tämä postaus sisälsi nyt omakehua ja hehkutusta, joten olkaa hyvät! :-D

Kisastudio, joka vaati Irongirlin päiväunien, Suomen pelin ja trainerin virittelyn synkronoimisen.

Hiihtotyttö (=minä...)

On selvää, että tämä talvi on mennyt vähän keturalleen noiden lumien osalta, vaikka lumutykit ovat laulaneet ja etelässäkin olemme saaneet ladut, mistä kiitos. En tästä lumen vähyydestä ole suostunut lannistumaan, vaan suuntasin tänään Oittaalle  ja olin ladulla kello 8.00. Vettä sataa tihuutteli ja lämpötila oli keväisesti plussalla.

Siellä se latu näkyy. Sekä välineet.

Viimeksi kävin Oittaalla kaksi viikkoa sitten ja en edes ollut varma, että onko hiihtäminen mahdollista. Henkilökohtainen suksihuoltajani neuvoi maastohiihdon ja ampumahiihdon olympiastarttien välissä, että suosiolla kannattaa jättää pertsan sukset kottiin ja keskittyä vappaan harjoitteluun. Nooh, lisäkseni Oittaalla oli pari muuta ja latu oli juuri ajettu. Mutta kuinka raskasta hiihtäminen olikaan noin pehmeällä ladulla, joka petti joka potkun alla! Viimeisellä kierroksella minua nauratti ihan ääneen, kun mielikuva hiihdostani oli Pulttiboisin urheilija "Tommy Ekblom" "Minnen jaksa! Ja paino kaulaan köytettynä sekä naama sinisenä." 

Kai siinä sitten tuli treenattua niin kuntoa kuin korvien väliäkin. Lauantaina oli kahden treenin päivä, kun aamulla pääsin Maijan kanssa uimaan ja iltapäivällä juoksemaan (yksin). Kiitos mummolle ja ukille, jotka pääsivät lastenhoitohommiin.

Hiihdon jälkeen katse on tyhjä. Pipo Suomen naisten viestijoukkueen kunniaksi.

Pirkan hiihdon kohtalo julkistetaan vasta kisaviikon tiistaina. Jämi42 Ski siirrettiin maaliskuulle, joten siinä aukesi mielenkiintoinen mahdollisuus osallistua Jämi 147 Craft Triplaan. Hmm...

Minä ja laps temppuilemassa

Sotshin kisat ovat käynnissä ja Teemukin on jo ollut 1,5 viikkoa Venäjällä. Hienoja kuvia ja tunnelmia voi käydä katsomassa Teemun Instagram-tililtä. 

Kuitenkin, myös omat treenit on sujuneet suhteellisen hyvin tai siis kohtuullisen hyvin olen pystynyt niitä tekemään. Tästä käy kiittämäni etätyömahdollisuutta sekä traineria, jota olen taas pitkästä aikaa "vinguttanut". Viikon päästä on mahdollista taas vetäistä pitempää siivua, sillä äitini pelmahtaa paikalle. :-) Pirkan hiihdon lumitilanne on täysi mysteeri ja taidan juuri ehtiä hiihtämään kasaan sen 90km...

Hommat menee putkeen!

Koska olemme Irongirlin kanssa kahdelleen, niin saamme ihan itse päättää mitä tehdään. Vantaan kaupunki järjestää alle kouluikäisille lapsille ja heidän perheilleen viikonloppuisin kerran kuussa perhepeuhat. Vaikka aamulla vähän jo mietin perinteistä ulkoilua, niin lähdimmekin katsomaan tilannetta. Ja olipa hauskaa, että lähdettiin. Sitä niin mielellään antaa liikunnallisia kokemuksia lapselleen, kun itsekin saa niistä eniten. Lapsethan (tiettyyn asti) eivät kovin suuria virikkeitä kaipaa ja heitä ei tarvitse "harjoittaa" mitenkään, vaan se tulee leikin lomassa (sen itse keksityn). Temppuradat yms. vaan salakavalasti tukee myös liikunnallista kehitystä tai liikkumista/liikettä yleensä.

"Kato äiti, kato!"

Aikuisetkin ovat hauskaa porukkaa. Sillä aina kun omaehtoisesti liikkuvat täysikasvuiset alkavat esimerkiksi leirillä pelaamaan polttopalloa, niin mahdollisen alun "tää-on-ihan-tyhmää-ei-kai-nyt-tällaista" -jupinan jälkeen kaikki on ihan täysillä mukana! :-)

Voita itsesi -triathlonkirja

Seuraavassa tekstissä mainostetaan, kirjoittaja itse ei hyödy rahallisesti mainostamisesta tai myydyistä kirjoista.

Voita itsesi!

Viime perjantaina julkaistiin kolmikon Boman, Hagqvist ja Kotiranta kirjoittama uusi, suomalainen triathlonkirja Voita itsesi. Kirjassa käsitellään harjoittelua, kilpailemista sekä varuste- ja ravintoasioita. Oman asiantuntemuksensa kirjaan tuovat myös Tom Söderdahl, Merja Kiviranta ja Katja Väisänen, joten kokemusta ja menestystä kansien välistä ei puutu.

Maistiainen.

Lisäksi kirjassa on erilaisia triathlontarinoita ja yksi niistä tarinoista kuuluu minulle. Tarinansa kertovat lisäkseni Antti Hagqvist, Alex Stubb, Sami Inkinen, Baba Lybeck, Tiina Boman, Lasse Seppänen ja Tom Söderdahl. Ovat siis muutkin kirjoittajat ihan hyvässä seurassa. Ehe ehe... 

En pysty kirjoittamaan yksityiskohtaisempaa arvioita, sillä en ole kirjaa vielä kokonaan lukenut. Ensipuraisu vaikuttaa todella hyvälle ja tällaiselle triathlonkirjafriikille se on oikein mukava kotimainen yllätys. Oma osuuteni on rehellinen tarkastelu omaan terveyteeni ja hyvinvointiini ja toivon, että osasin välittää postiivista tekemisen meininkiä saarnaamisen sijaan. Toinen sanomani liittyy järkevään ja tarkoituksenmukaiseen harjoitteluun, mutta siitä puhuminen menee yleensä saarnaamisen puolelle väkisinkin. :-)