Jätemäki

Takana tunti Jätemäkeä ylös alas.

Jätemäki on oikeasti Malminkartanon täyttömäki Helsingissä. Se on itse asiassa Helsingin korkein kohta. Minun ja Maijan tehtävänä oli juosta tunti mäkeä ylös ja alas. Sehän me tehtiin ja juostiin vielä toinen tunti päälle. Meiltähän tämä käy! Maisemat tuolta mäeltä ovat hienot, ei niitä vaan ehditty paljoa katselemaan.

Todettiin, ettei olla vielä ihan varmoja, että onko hyvä, että Teemu suunnittelee meidän treenejä olleessaan itse lenkillä. Tämäkin idea oli syntynyt 45km polkujuoksulla... Jalkoihin tuli siis voimaa ja iskutusta. Maratoniin on kaksi viikkoa ja sitä ennen purjehdin tämän viikon kaksin Irongirlin kanssa, koska Teemu on Vuokatissa. Ei siis ihan optimaalinen valmistautuminen, mutta näillä merkeillä pelataan. Kekseliäisyys peliin, niin tulee jotakin sinne päin.

Vantaa maratooni lähestyy

Vantaa maratooni lähestyy ja sehän on tarkoitus juosta ennätysaikaan sunnuntaina 13.10. Toivottavasti nyt pysyisin terveenä, vaan eipä siihen asiaan voi ihmeitä tehdä. On nämä syksyn juoksut aina vaan yhtä epävarmoja. Ja varsinkin kun perheestä yksi on muiden räkänokkien kanssa yhdessä päivisin hankkimassa vastustuskykyä oikein urakalla.

Hymy on mairea, kun uudella maastopyörällä saa ajaa. 

Juoksutreenit olen pääsääntöisesti saanut yhdistettyä työmatkoihin, joten illat olen saanut rauhoitettua kotihommiin, eli taukoamattomaan tornin tekemiseen palikoista. Ja lapsonen sitten kaataa sen. Ja saman tien kuuluu komento: "Tätä, tätä!" Meidän lapsonen on altistunut ehkä liikaa urheilutapahtumille, sillä kun jompi kumpi lähtee juoksulenkille, niin Irongirl taputtaa ja yrittää sanoa hyvä, hyvä. Mutta ensi kesänä on asiantunteva kannustaja Frankfurtissa mukana!

Laiskuus kostaantui pari aamua sitten, kun juoksureppu aukesi kesken matkan ja aamupalaleivät (foliossa) lensivät asfaltille. Laiska olin, kun en jaksanut vetää kuulokkeiden johtoa juomapussin letkulle tarkoitetusta reiästä, vaan jätin sen tulemaan vetoketjun välistä. Ei ollut hyvä idea.

Minähän en yleensä kuuntele musiikkia lenkeillä, mutta jotenkin tämä työmatkalenkkeily on erikseen. Jos herää 6.15 ja lähtee ilman aamupalaa juoksemaan, niin saa kai sitä nyt radiota samalla kuunnella. Jos ei kurjuutta halua maksimoida. Pyörällä ajaessani kuuntelen vain toisella korvalla ja silloinkin melko hiljaisella volyymilla, jotta kuulen liikenteen ja muut äänenlähteet.

Juoksemalla kuntoon!

Jalka alkaa olla jo melkein kunnossa. Mustelmat ovat edelleen aika messevät, mutta juosta pystyy jo täysin normaalisti. Aika hurjan näköinenhän tuo kinttu on, jos ajattelee, etten särkenyt mitään pahemmin ja todellakin vain kompastuin.  

Hiilikuitu-unelma ja kaatumisen taito

Perjantaina lähdin juoksemaan ensimmäisen kerran kunnolla viikkoon, minkä lenssun jäljiltä lepäsin. Nooh, lähdin kohti Leppävaaraa ja minulle uudella polulla kompastuin maasta törröttävään metalliputkeen. Tilanne oli huono, koska olin juuri tuomassa toista jalkaa eteen (eli toinenkin oli ns. takana) kun tarttui. Ja tällaiset 174cm naista kun rojahtaa tantereeseen niin se on kuulkaa mätkähdys.

Pääsin metsästä pois ja ohikulkija lainasi puhelintaan, sillä en olisi päässyt kotiin nilkuttaen. Teemu tuli hakemaan ja ajettiin saman tien Dextraan. Sääressä oli tennispallon kokoinen patti, kylki ja kädet ruvella sekä olkapää verillä. Pohjeluun murtuma suljettiin kuvilla pois ja pääsin parantamaan ruhjeitani.

Viikolla kotiin tuli myös uusi maastopyöräni, hiilikuituinen Boardman. On niin hirveen hyvä ja hirveen kiva ajaa. Oikeesti. Tänään kävin koittamassa polkuja ja mäkiä, mitä en ole ennen päässyt/uskaltanut mennä, niin eikös osa jo onnistunut! Mutta on se vaan rankkaa kun joutuu niin keskittymään ja jännittämään että kaatuuko vai eikö kaadu. :-)

Boardman tuli kotiin. Speksit täällä.

Näitä polkuja ajoin tänään. Taito karttuu, toivottavasti.

Oikea säihkysääri!

Kuopio maraton - DNS

Tästä olisin juossut, jos olisin juossut... HMPH!

Arki on ollut melko kiireistä Teemun ollessa kisaamassa Ameriikoissa. Kyllä kannatti, sillä tuloksena oli yhdeksäs sija huonon uinnin, mutta todella hyvän pyörän ja perusjuoksun jälkeen. Olisihan se aika hienoa nähdä, että mihin Teemu pystyisi, jos voisi olla esim. vuoden täysammattilaisena. Tulevaisuus näyttää...

Minä taasen lensin lapsosen kanssa Kuopioon töiden jälkeen perjantaina, jotta pääsisin juoksemaan puolimaratonin lauantaina. No en päässyt, sillä sain flunssan. Irongirl on ollut enemmän ja vähemmän räkänokka ja nyt oli sitten minun vuoroni. Onneksi näyttää siltä, että etupainotteinen lepo auttaisi ja elämä alkaa taas voittamaan meillä molemmilla. Seuraavaksi kohti Vantaa maratonia lokakuussa. 

Möin muutaman vuoden vanhan CC:ni ja tilalle on tulossa hiilikuituinen maastopyörä. Siitä lisää, jahka kuljetusliike sen ovelle kantaa!