Kuopiossa

Teemu oli työmatkalla Sotshissa ja me tytön kanssa Kuopiossa. Urheilut muodostuivat vaunulenkeistä, juoksulenkeistä, hiihtolenkeistä ja kuntopiiristä. Eilinen hiihtolenkki oli todellinen mental thoughness -lenkki, sillä lumipyryn jälkeen ei latuja oltu ajettu. Ei ihmekään, sillä lähdin hiihtämään aamulla tytön nukkuessa päiväunia. Vauvavuoden aikana täytyy lähteä silloin kun tulee tilaisuus. Mutta silloin tietää ärsytyksen (kauniisti laitettuna) olevan kova, kun koko lenkin miettii sitä, kuinka kertoisi sen Twitterissä. Kävi mielessä myös Raatteentie, mutta se taisi kuitenkin olla liioittelua.

Helsinki City Run, Tukholma Maraton ja Finntriathlon lähenevät uhkaavasti. Toivottavasti lastenhoitajia löytyy myös jatkossa.

Salibandy triathlonurani kimmokkeena

Maanantaisin pelataan firman sählyvuoro ja olen jokusen vuoden käynyt verestelemässä pelimuistoja (ei -taitoja). Kun valmistauduin Ironmanille, niin jätin pelaamisen pois kevääksi 2011 mahdollisten vammojen välttämiseksi. Eikä minulla ollut kyllä silloin paljon aikaakaan sählylle.

Salibandyurani alkoi 2005 ja Savo-Karjalan lohkossa pelattiin 2-divaria. Tapani mukaan ehdin olla useassa roolissa; talkoovastaavana, joukkueenjohtajana ja kapteeniksikin valittiin. Pelit loppuivat periaatteessa polvilumpion sijoiltaan menemiseen, sillä vaikka jalka kuntoutuikin niin pelko jäi. Ja jos alkaa varoa, niin pian alkaa sattua.

Minun triathlonura alkoi tuon loukkaantumisen seurauksena. Nyt äitiyslomalla on hauska pelata työkavereiden kanssa vähän höntsää. Kenttä vaan on täysikokoinen... :-)

HelTrin talvileiri

Viikonloppu meni Vierumäellä, seuran talvileirillä. Teemu toimi valmentajana, joten minun harjoittelu jäi hölkkään ja yhteen hiihtoon.

Oli kuitenkin mukavaa nähdä lajitovereita ja seurata heidän hikoilua. Sääkin muuttui perjantain rapsakan kelin jälkeen oikein hyväksi. Hiihtotekniikkaa ja talvitriathlonia oli ainakin ohjelmassa sekä tietenkin iltaluennot.

Tänään suuntaan taas sählykaukaloon. Päivän juoksen ryömimään oppineen Irongirlin perässä. Ihan hullua vauhtia voi vauva halutessaan pitää. Etenkin jos huomaa jotakin uutta ja kiinnostavaa (lue: kiellettyä ja vaarallista).

Kuvassa talvitriathlonin lähtöhässäkkä:

Hiihtokausi avattu

Kirjoitin eilen FB:ssä, että pienenä kuvittelin olevani Marja-Liisa Hämäläinen, mutta nykyään en kuvittele mitään. Eilen Teemu hiihti reilut 4h, jonka perään suuntasin itse ladulle. Ensimmäistä kertaa tänä talvena! Tyylinä pertsa.

Tyylilleni uskollisena lähdin hiihtämään liian kovasti ja lisäksi ohittelin muita sivakoijia, joten taas piti pitää liian kovaa vauhtia! :-) 1,5h tuntia kuitenkin silkkaa huvittelua. Vantaalla ladut ovat loistavassa kunnossa.

Takaisin tullessa Teemu oli tytön kanssa ovella vastassa sanoen, että onneksi tulit jo. "Arvaa mitä täällä on tapahtunut! Tyttö heräsi juuri..." Hohoo, kauheen rankka daddy time päiväuniaikaan! :-)

Viime vuonna Teemulta saadut hääpäivälahjat