Uusi ulkoasu

Olen saanut jo pitkään palautetta siitä, että blogini nimi pitäisi päivittää. Nimitys "triathlonvaimo" ei enää istu, kun takana on puolimatkan kisoja, maratoneja, pyöräkisoja yms. Triathlonvaimon saa pois blogista, muttei minusta. Kuitenkin olen samaa mieltä ja jatkossa postauksissa keskitynkin enemmän treeneihin, uutuuksiin ja triathlontapahtumiin sekä uutisiin. Siksi tuntui sopivalta vaihtaa blogin ulkoasukin. Melko dramaattinen lopputulos, mutta makustellaan sitä nyt ainakin talvikausi ja katsotaan sitten myöhemmin, josko pehmeämmät värit olisivat paikallaan.

Nokka ja ajatukset kohti Ironman Zurich Switzerlandia.

HCT ja TdH

Viime viikonloppu oli Helsingissä oikein urheilun superviikonloppu ja erityisesti triathlonistin mieleen. Lauantaina kisattiin koko päivä Uimastadionin tuntumassa Helsinki City Triathlonin merkeissä. Jännitettävää riitti, sillä työpaikalta kisaan osallistui joukkue (ehkä hienoisen painostuksen jälkeen), joka etukäteisspekuloinneissa sijoittui niin kärkipäähän kuin altaan pohjallekin. Lopputulos oli mahtava ja luultavasti näitä miehiä nähdään jatkossakin näissä koitoksissa. Suunnitelmiin kuului luonnollisesti myös neljäs laji ruokineen ja juomineen, mutta allekirjoittanut otti sen osuuden rauhallisesti ja valmistautui seuraavana päivänä käytävään Tour de Helsinkiin.

Jännitystä ilmassa ennen HC Unlucky-joukkueen starttia?

Triathlonistit valmistautuvat starttiin HCT:ssä.

Koska edellinen päivä oli mennyt triathlonkisoissa ja -kokouksissa, niin huono valmistatutuminen sapetti jo etukäteen. Olisi pitänyt juoda enemmän (tai ainakin normaalisti) ja syödäkin vähän järkevämmin. Flunssan poikanenkin oli vaivannut, joten päätin lähteä ajamaan lupsakkaan rivakasti 140 km. Lähtökarsinassani tapasin Pian, jonka kanssa taidettiin ajaa ensimmäiset 60 km. Oli mukavaa ajaa, kun oli hyvää seuraa. Lähdimme alkuperäisestä ryhmästä karkuun ja toisella juottopaikalla jäin kuitenkin "odottelemaan" suurempaa ryhmää ja Pia jatkoi matkaansa vauhdikkaasti. Puolivälin tienoilla tapasin myös seurakaverini Anun ja matka jatkui jälleen hyvässä seurassa. Noin viimeiset 20km ajoin sitten noin 10 hengen ryhmässä ja loppu mentiinkin aika haipakkaa, sillä mittarissa oli koko ajan n. 35km/h kertova lukema. Maalissa olin ajassa 5:35:41 ja keskinopeus oli mittarin mukaan 27,1km/h. Mahtava tapahtuma ja osuin Velodromin seinässä olevaan aukkoonkin, joten kaikki meni hyvin. Maalissa olin hyvävoimaisena ja ajatus 40km lisälenkistä ja maratonista ei tuntunut mahdottomalta (ei olisi kyllä varaakaan). 

Iloisia ilmeitä ennen starttia! Vasemmalta: Tuttu (ja turvallinen) ääni kuuluu Aki Tuoviselle, Tempo-Rissanen keskellä ja oikealla minä!

Lähdössä karsinaan.

Reissu ohi ja risottoa nassuun.

Kampurointia Kuopiossa ja mitalisadetta Nokialla

Paljon on tapahtunut muutamassa viikossa. Päällimmäisenä mielessä tietenkin oma kisani Kuopion Triathlonissa ja Teemun voitokas SM-kisa Nokian täydellä matkalla.

Oma kisani Kuopiossa meni uinnin (500m) osalta erittäin hyvin ajalla 11:08, vaikka uinkin ulkoreunaa. Minun täytyisi uida siellä sisäkaarteessa tai porukan keskellä, koska en suuremmin kuitenkaan hätkähdä porukassa uimista. Uinti sujui hyvään aikaan, joskin silloin alkoi jo tuntumaan tulevat vaikeudet hengityksen kanssa. Pyörän päälle hypätessäni ajattelin vielä, että ajan +30km/h, koska Joroisillakin pidin 28km/h keskivauhtia. Toisin kävi, sillä jo ensimmäisessä mäessä hengitys oli aivan lukossa ja tukossa. Sitten alkoi yskittämään ja tilanne oli kokolailla tylsä. 20 km taittui ajassa 48:39, joka oli suunnaton pettymys keskarin ollessa n. 27km/h. Ajattelin, että nyt sitten yritetään nauttia 5km juoksusta, vaikkei se hauskaa enää ollutkaan. Aika 28:49 ja kokonaisaika painui 1.28.34,7 ja sijoitus naisten kuntosarjassa 28/43... Teemu tokaisi kisan jälkeen, että "nyt tiedät miltä minusta tuntuu!" :) Minulla todellakin on vain yksi vauhti, joten lyhyet matkat voin jättää nyt ilolla rauhaan.

Kuopiossa pyöräosuudella. Kuva Tuukka Miettinen. :)

Saijan kanssa maalissa. Naurattaa jo molempia. Kuva Tuukka Miettinen.

Sitten pääsemmekin "iloisimpiin" tunnelmiin. Itse en uskaltanut osallistua Nokian puolimatkan kisaan, koska sain kunnon haavan jalkaani Kuopiossa kengän hangatessa nahkan pois jalasta. Kyllä, olen ottanut opikseni ja tuo n. 30 sekunnin säästö ei ole sen arvoista. Koska en itse kisannut, pystyin toimimaan virallisena huoltajana Teemulle, kuten niin monesti aikaisemminkin. Samalla huolsin osittain myös Pabloa ja pääsin tietenkin seuraamaan vierestä Söderdahlin Kaitsun jäähyväiskisaa.

Kisa oli Teemun osalta mahtava. Meno näytti alusta asti erittäin vahvalta ja ainoa asia mikä minua jännitti, oli vain kaksi viikkoa sitten ollut pitkän matkan MM-kisa. Maratonin viimeisellä puolikkaalla en voinut välttyä kyyneliltä, sillä tällainen onnistuminen kisassa tuli enemmän kuin tarpeeseen. Ylpeämpi en voisi olla.

Voittaja maalissa ajalla 8.44.14. Kuva Arja Lemmettylä.

Voittaja Tiina Bomanin haastattelussa. Kuva Arja Lemmettylä.

Itselläni ohjelmassa vielä Tour de Helsinki ja Espoon Rantamaraton (puolikas nyt ainakin). Mitäpä muilla? :)

Who will be an Ironman?

Myöhään eilen illalla tultiin kotiin Saksan pitkän matkan MM-kisoista. Kotona ollaankin sitten tämä keskiviikko ja huomenna ajetaan Kuopioon odottelemaan kisoja, joissa minä kilpailen ensimmäistä kertaa. Uskomatonta mutta totta, olen vältellyt Kuopiossa kisaamista tähän saakka! Tai olen ollut yleensä hommissa, joten annettakoot se minulle anteeksi. 3,5 viikon lomasta ehdin muuten olemaan kotona viisi päivää...

On myös tapahtunut eräs suuri asia. Nimittäin ilmoittauduin Ironman Zurich Switzerlandiin kesälle 2011. Heinäkuussa eräänä kauniina(!) päivänä ohjelmassa olisi 3,8km uintia, 180km pyörää ja maraton. Itsensä sai myös maksaa melko kipeäksi n. 520 euroa, mutta kummillista on, ettei tuo osallistumismaksu juurikaan hidasta ilmoittautumista IM:iin. Tätä projektia voi sitten seurata blogissa seuraavan vuoden ajan! Tervetuloa vaan mukaan! ;)

Joukkueenjohtaja parkkimaksua maksamassa.

Alppitorvikonsertti juuri ennen starttia.

Kuva juuri ennen starttia (elite ja 50+ -sarjat).

Teemu tulossa maaliin. Toinen kisakuva. Ei enää kisan kuvaaminen onnistunut noilla velvollisuuksilla.

Perhe Lemmettylä. Hotellissa Tuukkaa pidettiin meidän lapsena! :D

Näkymä hotellista.

Saksan MM-kisoissa olin mukana joukkueenjohtajana, joka käytännössä tarkoittaa huoltajana/valmentajana olemista. Valmentajana siinä mielessä, että eri maiden liittojen edustajat osallistuvat valmentajapalaveriin ennen kisoja ja valmentajat ovat niitä, jota saavat määrätyissä pisteissä huoltaa elite-sarjan urheilijoita. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin meni huoltohommat itsekseenkin, vaikka kisa oli kahden vaihtoalueen kisa ja siirtymistä (jalan) paikasta toiseen tuli vajaat 15km painava reppu selässä. Lisäksi laskin sijoituksia ja väliaikoja kahdelle urheilijalle (Teemulle ja Tuukalle), joten yhtä virheellistä väliaikaa (+3min) onnistuin mielestäni mallikkaasti. Tuukka oli hienosti 18. ja Teemu (sija 31.) joutui tunnustamaan Alpit tällä kertaa paremmiksi. Rinnekodin nousu ei riittänyt mäkiajoksi tänä vuonna... Mutta vielä on kisoja jäljellä ja kokemuksia sekä ystäviä tarttuu matkaan aina.