Arki alkoi viime viikolla melkoisella rytinällä. Rakas aviomiehenihän vietti kotona kokonaiset 2 päivää tästä helmikuusta ja paineli Etelä-Korean kautta hiihdon MM-kisoihin Faluniin. Itse sain sairauspoissaoloni päätökseen ja Helsingin (mikä vetää tietysti vertoja edellä mainituille kohteille) kautta sorvin ääreen.
 |
| Fysioterapeuttini on ollut todella hyvä ja saanut malttamaan mieleni niin (mm.) autoilun kuin pyöräilynkin suhteen. |
Olin kyllä jo valmis töihin, mutta kyllä se sujuva arki tämän polven kanssa meni ihan viimeisille päiville saakka, eli eivät ne työkyvyttömyysajat mistään taikurin hatusta tule vaan lääkärin kynästä. Sinänsä töihinhän oli mukava palata ja saada päiviin "järjellistä" tekemistä. Vaikka olisihan sitä voinut vielä treenata... Hehe.
 |
| Takapihallamme on varsinainen talviurheilukeskus. |
Pyörää (trainerilla) ajan aina vain kuin siihen tulee mahdollisuus. Näin hiihtoleskenä niitä mahdollisuuksia ei ole lyhyempiä settejä (max. 45min) lukuunottamatta kauheasti. Myös Wattbikeä olen käynyt polkemassa, mikä onkin todella hyvä, sillä data paljastaa heti jos toinen jalka yrittää luistaa pyöritysvastuusta. Jokaiseen päivään kuuluu vähintään 30min setti jalkajumppaa, johon olen yhdistänyt 100 vatsalihasliikettä. Ei siis mikään haaste, vaan leikkauksen jälkeen ajattelin, että jotakin olisi kiva tehdä ja nuo vakiintuivat ohjelmaan. Ja jos jotain aloittaa ja toteuttaa n ajan, niin kovin helpostihan siitä syntyy tapa jota ei viitsi rikkoa.
 |
| "Kato vaimo, ilman käsiä!" |
Ensi viikolla saan aloittaa hölkän. Jännittävää! Kaikenlaista tässä on vielä varmasti polven kanssa edessä, mutta sitä on turha jäädä odottelemaan, vaan mennä järkevästi eteenpäin ja hyvä siitä (polvesta) ei ainakaan tule sohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!