perjantai 30. tammikuuta 2015

6 viikkoa ja 2 päivää

Leikkauksesta siis. Ensi viikolla on jälkitarkastus, jolloin ortopedi mitä todennäköisimmin lausuu jotakin polven tilasta. Lisäksi minun tehtävänäni on saada lupa lajeihin, joita voin nyt sitten alkaa taas "harrastamaan" tai aikataulun, milloin ko. lajeja voi taas harkita. Alkuperäisen aikataulun mukaan kuuden viikon kohdalla voi alkaa kävelemään ja kahdeksan viikon kohdalla voi aloittaa kevyen hölkän (mitä ihmettä se sitten ikinä tarkoittaakaan). 

Hurjaa oli vauhti.

Listalla (kyllä, minulla on lista) on juoksun lisäksi pyöräily, soutu, uinti, hiihto ja kuntosali. Kävelylenkit olen saanut aloittaa ja lisävarusteina olen käyttänyt nastalenkkareita ja sauvakävelysauvoja. Ensimmäinen reilu 3km lenkki meni hurjaan aikaan 47 minuuttia! Tosin tänään tein tuohon aikaan jo melkein 10 min parannuksen. Hahahaa... Mutta tärkeintähän on kävellä mahdollisimman oikein eikä tehdä vauhtiennätyksiä.

Uusi pyörä ja traineri. Nainen on "vanha", ensi viikolla 33 vuotta.
Tiistaina fyssari antoi luvan koettaa polkemista ja kas kummaa, uusi Argon18 sattui sopivasti olemaan uudella trainerilla! No, vakavasti puhuen, noudatin ohjetta ja muutamaan otteeseen olen vähän pyöritellyt (ilman vastusta). Kesittyä pitää koko ajan, mutta hyvin pyörii ja ihan pian saan taatusti ajaa sydämeni kyllyydestä, joten miksi kiirehtiä ja munata hyvin sujunut kuntoutus.

Hauskempi kuin kultaiset kengännauhat, joita myös ainakin joskus on jaettu,
Eilen illalla meillä kävi taas dopingtestaajat. 10 vuotta olen avannut kotini oven heille ja toivottanut tervetulleeksi. He ovat tulleet syntymäpäiväjuhliin, siisteyteen ja kaaokseen, iltaan ja aamuun, huonoon ja hyvään hetkeen. Se on osa urheilijan arkea, mutta myös meidän, jotka jakavat arjen urheilijan kanssa. Onhan se vähän erikoista, että vieraat ihmiset voivat koska tahansa tulla "pahimmillaan" useaksi tunniksi istumaan kotiisi. Mutta näin on hyvä ja 99% testaajatkin ovat oikein mukavia tapauksia. Tällä kertaa minä sain lahjan, tiskirätin. Minusta ihan hauskaa huumoria.

2 kommenttia:

  1. Lista olisikin ollut hyvä, kun kävi viimeksi polvilääkärillä. Mä olen tosi hyvä unohtamaan aina jotain, mitä piti kysyä.

    Hieno tiskirätti! Ja kauheen kiva, kun tolleen muistavat. Jos Teemu on vaikka lenkillä ja testaajat tulee kylään, niin tarjoatko odotellessa kahvit ja rupattelet mukavia vai istutatko sohvalle odottamaan ja jatkat omia puuhiasi? Eli "pitääkö" niitä viihdyttää vai ovatko he ennemminkin, että älä anna meidän häiritä, me tässä selaillaan facebookia odotellessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mikähän juttu tuokin on! Sitten jos muistaa vielä kysyä, niin ei muista vastausta! Haha.

      Eikö ookin kauheen kiva tiskirätti! :D Jos testaajat tulevat lenkin aikaan, niin riippuen vähän siitä, että onko 5h pyörälenkki juuri alkanut vai jo loppupuolella, niin annan kyllä mahdollisuuden tulla odottamaan. Joskus jäävätkin. Viihdyttää ei varmaankaan tarvitse, mutta joistakin on tullut jo niin "tuttuja", että aina siinä urheilusta pääsee puhumaan. Oikeastaan aika hauskaa. Kerran kauan sitten sanoin ovipuhelimessa, että "ei ole kotona, vaan Puijolla juoksemassa", niin vastaus oli tyyliin "no lähdemme sinne etsimään". Puijohan on melko pieni alue! Hihi.

      Poista

Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!