tiistai 2. joulukuuta 2014

2.

Että on äärimmäisen turhaa mennä tuo 3km työmatka bussilla, 3,30 euroa suuntaansa. Mutta on tässä vielä työvuosia sen verran edessä, että saan vielä vahingon takaisin. Noin pitkä kävely ei onnistu eikä pyörälläkään voi ajaa. Autoa ei ole ollut parina aamuna käytössä, joten linja-autoon se vaan on hypättävä. Sanomattakin on selvää, että menen tuon matkan paaaljon nopeammin pyörällä. Ja juosten.

Joulukoristeita laitettiin tänään Irongirlin kanssa.
Joukkoliikenteen turhautumiseni lisäksi olen miettinyt myös ensi kautta. Pitäisikö osallistuminen Köpikseen perua? Pitäisikö sen sijaan ilmoittautua vielä Finntriathlon Vanajanlinnan, Vierumäen ja Joroisten lisäksi Tahkolle (jos sinne siis pääsee vielä mukaan)? Onko täysin turhaa unelmoida osallistuvansa Pirkan hiihdon 90km ja niin edelleen. Teemun mielestä Ironmania varten on syytä pystyä juoksemaan 12 viikkoa, ettei lopputuloksena ole murhenäytelmä.

Tiedoksenne vielä se, että Googlen avulla löytyy jokseenkin uskomaton määrä eturistisidevammaan, leikkaukseen ja kuntoutukseen, keskittyneitä blogeja. Jotkut rohkaisevat ja jotkut lannistavat.

Aamukahvilla: "Oonhan vielä terästä, oonhan?"

4 kommenttia:

  1. Tuttu tunne! Muakin hävetti ajella 2 km työmatkaa autolla töihin, kun fillarilla ei saanut leikkauksen jäljiltä vielä ajaa. Ja bussipystäkitkin on sijoiteltu niin, että melkein samalla vaivalla olisi sitten kävellyt suoraan töihin - mikä sekään ei lenkatessa houkuttanut.

    Tsemppiä polven kuntoutukseen! Voin vain kuvitella, miten paljon tuo ottaa päähän. Itse sentään paskoin aikoinani omat ristisiteeni ihan ykköslajissani, ja silloinkin vitutti kuin pientä oravaa.

    Onneksi triathlon on polviystävällinen laji: siinä ei tarvitse vaihtaa suuntaa eikä edes juosta koko matkaa! Ja tässä vaiheessa vuotta on vielä aikaa märehtiä sitä ensi kesän ohjelmaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin! Olisin jotenkin helpompi hyväksyä, jos vamma olisi tullut jossakin tiukassa triathlonkisassa, mutta harvoinpa niissä tuollaista tapahtuu... Mutta että firman sählyssä.

      Poista
  2. Mä taas olen monta vuotta ajanut parin kilsan työmatka autolla ilman yhtään hyvää syytä ja häpeämättä... No lasten hoitopaikka oli eri suunnalla, mutta silti päristelin autolla nolon lyhyen matkan.

    Tsemppiä täältäkin polven kuntoutukseen ja ensi vuoden kisapohdintoihin. Olisi kyllä nastaa, jos kuntoutuisit Köpikseen! Ja Kramnad-mies odottaa hiihtotreffejä kanssasi Pirkassa, jos polvi kestää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pia, noloa. Hyvä että tunnustit! Hehehee...

      Kiitos. Pitää vaan varmastikin malttaa mielensä ja katsoa mitä tapahtuu. Sinänsä mitään estettä ei näin etukäteen ajateltuna ole, jahka kaikki sujuisi hyvin. Sulla on kyllä hyvä kramnaD-mies. :-)

      Poista

Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!