maanantai 15. joulukuuta 2014

15.

Minä olen onnekkaassa asemassa, koska minulla on valmentaja jolla on kokemusta, näkemystä ja (jopa akateemista) tietoa. Mikään ei ole niin puistattavaa kuin valmentaja, jolla on vain näkemystä. Varsinkin lasten ja nuorten kohdalla se on anteeksiantamatonta. Pitäisi sitä sen verran olla järkeä myöntää, että nyt tämä homma ei ole ihan sillä tavalla hallussa kuin pitäisi. Toisaalta voidaan ajatella, että myös liikuttaminen on tärkeää, mutta ajattelin tässä kilpaurheiluun tähtäävää harjoittelua.

Aikuisurheilijana olen saanut kokea monenlaisia valmennuksia useissa eri lajeissa. Vähän sinne päinkin oleva ohjaus voi olla ihan ok, jos tilanne on kaikilla osallisilla tiedossa ja hyväksytty. Erilaiset "kisaan kymmenessä viikossa" -ohjelmat ovat hyviä, mutta yksilöllistä tilannetta ja ominaisuuksia sellaiset ei luonnollisesti huomioi. Monesti ehkä unohtuu, että myös aikuisen on hyvä kuulla kehittämiskohteiden lisäksi myös positiiviset asiat. Itse pidän yksinkertaisesta. Kun treeni on treeniä ilman mitään rimplailua. Joo, uinnissa tehdään erilaisia drillejä, mutta ei niiden tarvitse keskittyä pikkurillin pyöritykseen kera kuminauhojen, lättäreiden ja pullarin. Överi datavouhotus jokaisessa harjoituksessa on myös omiaan tappamaan liikunnan riemun.

Oliko katsojilla Sääksessä toppatakit?

Tarpeita valmennukselle on yhtä monta kuin valmennettaviakin. Mielestäni osaava valmentaja pystyy  valmentamaan menestyksekkäästi jokaista tuon kirjavan joukon yksilöä. Heillä on eri tavoitteet, lähtökohdat ja edellytykset. Motivaatio voi olla yhtä korkealla. Valmentaja pystyy soveltamaan hänellä olevaa tietoa ja auttaa valmennettavansa tulokseen, joka on saavutettavissa.

Tästä päästään luonnollisesti siihen, että myös aikuisella ihmisellä on vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistä. Jos on antanut jollekin vastuun valmennuksesta, tulee siihen luottaa ja pidemmällä aikavälillä miettiä mahdolliset muutokset. Jos joku näkee vaivan ja itse maksaakin valmennuksesta, ei ole järkeä alkaa siinä rinnalla suhaamaan muuta. Ei kannata silloin "ottaa vähän lisätreeniä nettifoorumilta", "tehdä toisin kun aviomies sanoo niin" tai "kertoa muunneltua totuutta treenipäiväkirjassa".

Minulle toimii Teemun valmennusfilosofia ja tulosten perusteella se sopii muutamalle muullekin. Tärkeintä on löytää se itselle sopiva, tässäkin.

2 kommenttia:

  1. Mulle on jäänyt hyvin mieleen se, kun kerroit että ekalla täydellä matkallasi et jännittänyt lähdössä, kun tiesit, että kaikki tarvittava on tehty. Siihen pyrin minäkin; että voisi luottavaisin mielin (ja terveenä) olla starttiviivalla Köpiksessä. Toivottavasti ollaan siellä vierekkäin ylävitosia läpsyttelemässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta. Minusta se on hyvä tavoite täydelle matkalle. Silloin voi olla levollisesti starttiviivalla.

      Voi että, toivottavasti ollaan yhdessä Köpiksessä varpaat vedessä elokuun lopussa!

      Poista

Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!