Teemu oli työmatkalla Sotshissa ja me tytön kanssa Kuopiossa. Urheilut muodostuivat vaunulenkeistä, juoksulenkeistä, hiihtolenkeistä ja kuntopiiristä. Eilinen hiihtolenkki oli todellinen mental thoughness -lenkki, sillä lumipyryn jälkeen ei latuja oltu ajettu. Ei ihmekään, sillä lähdin hiihtämään aamulla tytön nukkuessa päiväunia. Vauvavuoden aikana täytyy lähteä silloin kun tulee tilaisuus. Mutta silloin tietää ärsytyksen (kauniisti laitettuna) olevan kova, kun koko lenkin miettii sitä, kuinka kertoisi sen Twitterissä. Kävi mielessä myös Raatteentie, mutta se taisi kuitenkin olla liioittelua.
Helsinki City Run, Tukholma Maraton ja Finntriathlon lähenevät uhkaavasti. Toivottavasti lastenhoitajia löytyy myös jatkossa.
Koin ehkä samantyyppisiä epätoivon hetkiä tänään OIttaalla, kun suksi ei oikein luistanut eikä varsinkaan pitänyt. Varmaan tekniikassa on jotain vikaa. Tai sitten kunnossa.
VastaaPoistaTänään koitin uudestaan, nyt Puijolla. Nyt luisti, kun Teemu laittoi kisatällin pohjaan, mutta Puijon mäet veivät kyllä mehut. Tää on niin tuttu ilmiö. En minä osaa hiihtää noita Puijon mäkiä. Vauhdin hurmaa oli ehkä noin 7% lenkistä... :D
VastaaPoista