keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Looking good and strong

Kisastani on nyt neljä päivää ja jalatkin kantavat jo. Oikeastaan ainoastaan reidet olivat hellinä pari päivää kisan jälkeen, joten esimerkiksi polvet kestivät kisan rasitukset. Pikku hiljaa tajuntaan alkaa upota myös se, mitä tuli tehtyä. Ei tosiaan olisi pari vuotta sitten uskonut ja nyt mieli halajaa jo uusiin seikkailuihin. Teemua nauratti, että itseluottamukseni on noussut sille kuuluisalle "uudelle tasolle", kun luettelin osallistuvani mm. New Yorkin maratonille ja täydelle matkalle tulevaisuudessa. Olosuhteet kisan aikana olivat kovat, mistä kertoo 100-400 keskeyttäneiden joukko (iso haarukka määrässä johtuu nähtävästi laskutavasta, sillä osa ei startannut lainkaan ja osa jäi sitten matkan varrelle).

Kuvia kisasta löytyy siis täältä.

Mutta ajatukset ovat jo sunnuntaissa ja Coeur d´Alene Ironmanissa. Eilen kävin uimassa isäntämme kanssa uintipaikalla, kun Teemu ajoi läpi pyöräreitin. Itse pääsin näkemaan pyöräreitin autokyydillä. Täytyy sanoa, että erona esim. Lanzarote IM:iin on se, että tämän reitin pääsee läpi Citroen C2:lla... Mutta kyllä siellä nousuja löytyy ja myös hieman kortteliajoa lukuisine käännöksineen reitin alussa. Vaikutti monipuoliselta ja sopivalta (Teemulle, ei siis minulle).

Isäntäperheemme on erittäin mukava triathlonistipariskunta, Natalie ja Greg, joista Greg osallistuu myös kisaan tavoitteena lippu Havaijille. Mikä parasta, pääsen reitin varrelle autolla sunnuntaina, joten jos sää ei ole kuin Joroisilla (heh heh) niin olisi hyvät mahdollisuudet saada kuvia kisasta otetuksi! Teemu kilpailee numerolla 36 ja Miettisen Tuukka numerolla 35.

Vielä kiittäisin kaikkia onnitteluista ja kommenteista! Kaikkihan lähtee liikkeelle omasta päätöksestä tehdä jotakin. Loppu on myös kiinni itsestään siten, että tavoitteleeko tuota päätöstä sitten täysillä vai ei. Jotta se lopulta onnistuisi tarvitaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Neuvoja ja vinkkejä pitäisi myös pystyä ottamaan vastaan. Mutta myös kannustus on yllättävän tärkeää. Jos teet jotakin harrastuksena ja se vie noin 10 tuntia viikossa sekä viikonloput, voi läheisten ja ystävien olla vaikea ymmärtää sitä. Ammattiurheilijoiden kohdalla se luonnollisesti ymmärretään paremmin. Tässä suhteen olin onnekas ja minulle on varmaankin annettu anteeksi se, että olen ollut ns. huono ystävä. :) Nyt on taas paremmin aikaa käydä kahvilla ja treffata!

Mutta Suomeen hyvää juhannuksen odotusta ja täällä valmistaudutaan sunnuntain 6.25 starttiin...

5 kommenttia:

  1. Iso hatunnosto loistavasta suorituksesta :)

    Ja hauskaa juhannusta sinne! Vaikka ei taida kokko palaa siellä :)

    nti s

    VastaaPoista
  2. Onnittelu uudelle teräsnaiselle. Ja nälkä eikun kasvaa syödessä.

    Kerropa terveiset Natalielle ja Gregille. Mä tutustuin niihin viime vuonna. Mukavia tyyppejä molemmat.

    Ja yritähän pitää se miehesi aisoissa lähtöön saakka.

    VastaaPoista
  3. Neiti S: Kiitos kaunis! Juhannusta vaan sinnekin, joskin katsoin tänään Suomen säätietoja, jotka eivät kyllä paljoa lupailleet... :)

    Tiina: Kerrotaan kiitos! Eilen olimmekin Tri Fusionin hallituksen kokouksessa osallisena, kun menimme syömään heidän kanssaan! Greg ja Natalie ovat aivan mahdottoman mukavia ja paljon ollaan keskusteltu niin triathlonista kuin muustakin!

    Teemun aisoissa pitäminen ei ole ongelma! :) Nyt vaan nautiskellaan kisatunnelmasta ja odotellaan. Hyvältä vaikuttaa!

    VastaaPoista
  4. Myöhästyneet onnittelut teräsnaiselle. Hienoa oli lukea raporttiasi kisoista.

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Mukavaa, että raportti oli "luettava"!

    VastaaPoista

Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!